Helppo arkiruoka

Mä viihdyn keittiössä. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa. Koska arkena ei aina jaksa tai ehdi panostaa, mutta silti on päivittäin syötävä, olen kehitellyt ruokia, joilla pääsee mahdollisimman helpolla. Joista riittää vähintään kahdeksi päiväksi, jolloin kokkauskerrat vähenee.

Esittelen seuraavaksi yhden arkiruokaoivalluksistani. Aikaa raaka-aineista valmiiksi ruuaksi menee reilu tunti. Ruoka on tästä ajasta uunissa tunnin eli aktiivista kokkausaikaa se ei kauheasti vie. Ruuan kypsymisen aikana voi vaikka kipaista lenkille, tehdä kotitreenin tai siivota, jos haluaa olla tehokas. Ruoka ei vaadi sekoittelua tai muuta huolenpitoa uunissa ollessaan.

Pääosassa tässä postauksessa on perunavuoka, mutta esittelen samalla koko aterian.

Perunavuokaan tarvitset parmesania tai
muuta vastaavaa juustoa, perunoita ja
(maustettua) ruokakermaa. Kerman maun
voi vapaasti valita oman maun mukaan.
Itse olen kokeillut juusto-, yrtti- ja pippurikermalla,
Kaikki maistuivat hyviltä. Tästä määrästä
riittää yhdelle henkilölle 2-4 päiväksi,
riippuu aterian muista aineksista
ja nälästä. Aineksilla, jotka
postauksessa esittelen,
tästä määrästä söi 2 naishenkilöä
2 kertaa. 

1. Raasta tai leikkaa perunat ohuiksi siivuiksi.


2. Laita perunat uunivuokaan ja kaada
kerma perunoiden päälle.

3. Raasta juusto.

4. Juuston määrää en ole koskaan mitannut,
vaan laittanut silmämääräisesti niin,
että kaikki perunat peittyvät hyvin.
Kun kaikki on valmista, laita
ruoka uuniin.
175-200astetta, 1 tunti.
Pelkät perunat paistan 200,
mutta katson lämpötilan mahdollisten
muiden ruokien mukaan,
esim. tällä aterialla broilerin koipien 175.

Tällä kertaa valitsin lisukkeeksi porkkanoita,
jotka kypsyivät uunivuoassa muiden ruokien
tapaan. Pilkoin porkkanat 4-6 osaan,
pituudesta riippuen.

Ladoin porkkanat uunivuokaan ja lisäsin
jokaisen kerroksen päälle hunajaa ja
kuivattua timjamia. Näissä oli reilusti
purutuntumaa. Jos haluat pehmeitä
porkkanoita, lisää vuokaan nestettä.

Ruoka valmiina kypsymään, jokainen
osa omassa vuoassaan. Olen yleensä
 paistanut broilerit pellillä
ja laittanut perunavuoan pellin reunalle,
mutta tällä kerralla päätin kokeilla toista
tapaa ja näin aion tehdä jatkossa.
Broilerin nesteet pysyvät vuoassa eikä
leviä leivinpaperin alle pellille ja vuoan
pohjaan eli siistimpää ja helpommin pestävää.

Ateriaa on helppo varioida vaihtamalla muita aineksia ja kerman makua. Olen tehnyt samalla perunatyylillä broilerivuokaa niin, että revin ylijääneen, kypsennetyn broilerin koiven perunoiden joukkoon ennen uuniin laittamista. Hyvää! Perunoiden kaveriksi vuokaan voi varmasti laittaa lähes mitä vain ja näin koko ateria valmistuu samassa astiassa, vielä vähemmällä vaivalla ja tiskillä.

Rentoa pääsiäistä, muistakaa syödä hyvin! Muutakin kuin suklaamunia, esimerkiksi tälläistä perunapaistosta..

Kotikeskiviikko: Paras ratkaisu nappikorvikselle

Päätin aloittaa täällä blogissa sarjan, jossa kirjoittelen kotiin liittyvistä asioista. Ainakin aluksi aion sarjassa keskittyä säilytysratkaisuihin. Pidän tärkeänä, että koti edistää toimivaa arkea, mutta myös sitä, että kotona on kaunista. Olen etsinyt aktiivisesti toimivia säilytysratkaisuja erilaisille tavaroille sen ajan, kun olen omillani asunut (eli noin kymmenen vuotta). Tällä hetkellä tuntuu, että olen onnistunut tässä hyvin. Osa tavaroista hakee edelleen paikkaa "uudessa" kodissa, mutta pikkuhiljaa paikat ovat löytyneet. Pidän kuitenkin silmät auki edelleen. Koskaan ei tiedä, vaikka eteen sattuisi mitä säilytysaarteita.

Alustuksen jälkeen päästäänkin ensimmäiseen ratkaisuun. Omistan paljon korvakoruja. Mielestäni niitä on mukava vaihtaa asujen ja tilanteiden mukaan. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että unohdan ne aika usein. Tai oikeastaan, en ehdi aamukiireessä miettimään sellaisia. Kaikki korvikseni päätyvät kuitenkin sen verran käyttöön, etten halua niistä luopua. Valinnanvaraa täytyy olla: eri värejä ja tyylejä eri tilaisuuksiin ja asuihin.

Roikkuvat korvikset ovat jo kauan sitten löytäneet itselleen säilytyspaikan kaupan korutelineistä. Nappikorvisten tilanne on ollut huonompi. Olen vuosien aikana kokeillut erilaisia säilytysratkaisuja ja todennut ne aina epäkäytännöllisiksi tai muuten epäsopiviksi hektiseen arkeen ja etenkin aamuihin.

Sitten se tapahtui! Löysin juuri täydellisesti tarpeisiini sopivat lokerikot, tai millä nimellä näitä nyt pitäisikään kutsua. Eivät ehkä kaikista kauneimmat, mutta kuitenkin ihan siistit ja ominaisuuksiltaan vertaansa vailla: tarpeeksi tilavat (korvisten mittakaavassa), mutta kuitenkin kompaktit. Korvikset saa lajiteltua väreittäin ja tarpeeksi pienissä erissä, jotta parin löytäminen on helppoa. Tykkään myös siitä, että lokerot voi avata yksitellen. Nämä eivät myöskään vie paljoa pöytätilaa ja pysyvät hyvin päällekkäin. Aivan täydelliset siis! Nämä ovat olleet käytössä jo jonkin aikaa enkä usko, että näistä enää luovun. Yksi ikuisuusongelma siis ratkaistu.

Ostin lokerikot muistaakseni Tigeristä ja koska siellä vaihtuu tuotteet aika usein, nämä ei taida ainakaan tällä hetkellä olla valikoimissa. Pidän kuitenkin silmät auki aina kaupassa asioidessani siltä varalta, että näitä taas saisi. Olisivat aika käteviä muunkin pikkusälän lajitteluun, esim. askartelutarvikkeille (niistä postaus myöhemmin).

Kotisarjan postauksia on valmisteltuna kaksi eli lisää säilytysratkaisuja kahtena seuraavana keskiviikkona. En aio ottaa sarjasta yhtään enempää paineita kuin blogista muutenkaan, että jos en jollain viikolla halua esitellä mitään kotijuttuja, voin kirjoittaa jotakin muuta. Mutta sarjaksihan voi kutsua jo kolmea peräkkäistä postausta! Tavoite on kuitenkin jatkaa kotijuttujen kirjoittamista säännöllisesti. Jos tulee mieleen jokin erityinen aihe, josta haluaisit kotisarjassa lukea, otan mielelläni ideoita vastaan.

Vaippakakkuesittely (toivepostaus)

Kuten ns. aloituspostauksessa kerroin, on lähipiirini viime vuosina syntynyt useita vauvoja. Olen innostunut tekemään vaippakakkuja lahjaksi ja haluankin tässä postauksessa esitellä isoimman kakun, jonka olen tehnyt. Kakun budjetti oli suuri, sillä osallistujia oli niin paljon, joten sisällöllisesti kakusta saatiin todella monipuolinen. Huomioin hyvin myös tulevat vanhemmat, vaikka usein vaippakakussa on enimmäkseen tuotteita vauvalle/hänen hoitoonsa. 

Mielestäni vaippakakku on hauska tapa antaa lahjaksi ehkä vähän tylsiä, mutta hyödyllisiä tarvikkeita. En osaisi kuvitella vieväni lahjaksi vaippapakettia tai puhdistusliinoja ja vanulappuja lahjapapepiin käärittynä, mutta kakuksi koottuna samat tavarat saavat ns. uuden merkityksen. Lahjasta tulee näin myös persoonallisempi ja se toivottavasti viestittää lahjan saajille, että he ovat olleet mielessä lahjaa koottaessa. Tykkään siitä, että lahjoissa näkyy myös tekijänsä leima ja siksi teenkin suurimman osan lahjoista itse tai vähintäänkin keksin niihin jonkun persoonallisen jujun. Harvoin olen mennyt kauppaan ja ostanut jotakin, jonka olen suorilta vaan paketoinut. Vähintäänkin kortin olen aina tehnyt itse. 

Tämän kakun sisältöä miettiessäni kyselin pienten lasten vanhemmilta tarvikkeista, joita he suosittelisivat esikoistaan odottavalle perheelle. Sain vinkkejä niin paljon, että kokosin ne lopulta erilliselle paperille, jonka rullasin kakun sisään. Toivottavasti vanhemmat ovat löytäneet listalta itselleen sopivia tuotteita. Listaa voin tietysti hyödyntää myös itse jatkossa, jos vielä kokoan vaippakakkuja. Tai mietin jotain muuta lahjaa pienen vauvan perheelle.

Pohjaksi leikkasin kiekon erittäin paksua pahvia ja päällystin sen
hauskalla lahjapaperilla. Paperi on teipattu kiinni toiselle puolelle.

I love me-messut sattuivat sopivasti samalle viikonlopulle kuin baby showerit
(ja kakun kokoaminen), joten keräsin messuilta muutamia näytteitä,
jotka sujautin kakkuun tulevan äidin hemmottelua varten.

Juomien valinnassa yritin kiinnittää erityistä huomiota pullojen ja tölkkien
ulkonäön lisäksi niiden teksteihin. Onnistuin mielestäni tässä hyvin,
kivasti tekstitettyjä tuotteita on aika vähän, mutta kohdalle
sattui mielestäni valioyksilöt.

Myös syötäviä valitessani pidin samat kriteerit kuin juomissa. Eli kaunis
ulkonäkö ja aiheeseen sopivat tekstit. Tiedän ainakin osan näistä
päässeen evääksi sairaalakassiin ja hyvä niin, sillä
se oli osittain ideana näissä tuotteissa. 

Nämä tuotteet olivat niitä, joiden vuoksi alunperin aloin äideiltä vinkkejä
kyselemään. Enhän mä ymmärrä näistä mitään ja näissä on varmasti
eroja. Toki kaikilla äideillä on omat mieltymyksensä ja vauvoilla
tarpeensa, mutta vinkit auttoivat valitsemaan jonkun mielestä
hyväksi koetut tuotteet siitä tavaraviidakosta.

Vaippakakun kokoamisessa on mielestäni kaikista kivointa valita
vaatteita ja muita söpöjä tarvikkeita pienellä.

Laitan loppuun vielä kuvat kahdesta muusta tekemästäni vaippakakusta. Kuten ehkä arvata saattaa, postauksessa esitellyn vaippakakun saajat odottivat poikaa ja sen he myös saivat. Näistä kahdesta muusta ei tiedetty ja yritin koota mahdollisimman neutraalit, mutta en tylsät, kakut. Vaikka mielestäni ei ole tyttöjen ja poikien värejä, näkyy ne edelleen hyvin vahvasti erityisesti vauvojen tarvikkeissa. Vaihtoehdot ovat pitkälti vaaleansinistä, vaaleanpunaista ja valkoista. Koska käytän mieluummin värejä kuin pelkkää valkoista, on mielestäni helpompi koota kakkua perheelle, joilla sukupuoli on tiedossa (vaikka eihän se 100varmaa ole) kuin perheelle, jotka eivät sitä tiedä. Näistä molemmista olin vahvasti sitä mieltä, että poika tulee, ja niin tulikin, mutten halunnut antaa sen vaikuttaa valintoihin, sillä se oli vain oma intuitio. En ole vielä koskaan päässyt kokoamaan vaippakakkua perheelle, jossa odotetaan tyttöä. Toivon vielä saavani koota sellaisen kakun. Vaikken väreistä olekkaan tyttö/poikamieltä, on vaippakakussa kiva oikein korostaa väriä.

(oiei, nämä kollaasit ovat Helsingin kodista ja melkein iski hieman ikävä sinne.)

Vanhat tavat eivät avaa uusia ovia

Olen pohtinut blogin jatkamista kauan. Melkein siitä asti, kun viimeisimmän tekstin kirjoitin. Noin kolme vuotta. Arki on kuitenkin ollut niin hektistä, etten ole muistanut ja jaksanut käyttää aikaa blogiin, vaikka se onkin kaihertanut mieltä. Nyt pitkien pohdintojen jälkeen sekä ystävien kannustuksella, lähes viisi vuotta blogin ensimmäisen tekstin jälkeen, päätin jatkaa kirjoittamista.

Näihin kolmeen tekstittömään vuoteen mahtuu niin paljon asioita, etten yhtään ihmettele energian menneen muuhun kuin kirjoittamiseen. En aio ainakaan nyt pureutua näihin kolmeen vuoteen sen tarkemmin. Kerron kuitenkin muutaman asian näiltä vuosilta. Uusi työ, josta viimeisimmässä postauksessa kerroin. Seurustelusuhde ja yhteenmuutto. Ensimmäinen kummilapsi, pieni ihana tyttö. Molemmat isoisäni on haudattu. Lähipiirissäni on juhlittu häitä ja vauvoja. Muutto jälleen omilleen, tällä kertaa toiseen kaupunkiin ja ensimmäiseen omistusasuntoon.

Kävi nimittäin niin, että hieman salaa kaikilta hain opiskelemaan viime kevään hauissa. Halusin kokeilla jotakin uutta. Sain opiskelupaikan, joka tarkoitti totaalista muutosta: työelämästä täysipäiväiseksi opiskelijaksi siirtymistä, yksin uuteen kaupunkiin muuttamista ja kaikesta tutusta irrottautumista. Olen ylpeä itsestäni, että uskalsin tehdä näin suuren muutoksen ja radikaalin päätöksen. En ole katunut päätöstäni kertaakaan, vaikka eihän muutos ole ollut helppo.

Saatan kirjoitella myöhemmin lisää suuresta muutoksesta, mutta en tässä postauksessa. Tämä postaus on uusi sivu blogissani enkä halua leimata tekstiä millään tietyllä aiheella vaan enemmin luoda yleiskuvan siitä, missä tällä hetkellä mennään.

Postausideoita otan mielelläni vastaan. Olen listannut asioita, joista haluan kirjoittaa, mutta ne aiheet eivät pitkälle riitä. Toki on varmasti niin, että aiheita tulee mieleen sitä mukaa, kun elämää eletään. Niinhän aiemminkin kävi, en ollut etukäteen päättänyt, mistä kirjoitan. Ja niinhän sen pitääkin olla. On kuitenkin hyvä, että on listattuna aiheita siltä varalta, ettei mitään kirjoittamisen arvoista tapahdu.