Niinku mä haluun!

Viime viikko oli jotenkin vaan ihan kamala ja olin valmis menemään lakkoon omasta elämästäni, tai ihan mitä vaan, kuhan joku asia olisi mennyt niinkuin mä halusin, mutta ei, kaikki meni päinvastoin.
Isä kyllä lohdutti ravintolassa itkuun pillahtanutta tytärtään sanomalla "Ei ihan kaikki oo kuitenkaan niin huonosti kuin miltä tuntuu, sulla on sentään hopeet kynnet!" Isä on paras. Ja ei ihan kaikki ollut muutenkaan, lauantaina olin huippuhyvällä Kuningasidean keikalla (vaikeuksien kautta.)
(Ja sillee oikeesti ei ees oo käynyt mitään sellaista ns. isompaa pitkään-pitkään aikaan, eikä toivottavasti käykkään, jonka kautta itkukohtaukset ja muut ois ollut enemmän  ns. sallittuja, mutta joskus vain monta pieleen mennyttä juttua laukaisee vaikka mitkä reaktiot, vaikka kyseessä olisi ihan lilliputti-asiat.)

Sitten..
Eilen kävin pitkästä aikaa bodybalancessa, ihanaa.
Tänään retkeiltiin Värinauttien "Kun yö värittää"-näyttelyyn. Se oli aika ihana.
Töiden jälkeen menin ystävän kanssa syömään (uuh, mikä tarjoilija!) ja leffaan. Paljon juttuja ja vielä enemmän naurua, hyvät mätöt, kilo karkkia, mahtileffa ja muuten vaan kaikki ihanaa. Jee.
Leffasta isän ja siskon kanssa hengailemaan (ja ooh siskonmakkarakeittoa.) Ihanaa vaan.
Eli aika ihanaa kaikki ja aika sellasta, mitä mä haluan.

Haluan vielä jakaa hyvän kirjoituksen, olkaa hyvät!

Näyttäisitkö kyyneleesi, jos et enää pelkäisi?


Nyt kun ajattelee, ei elämä ole ollenkaan hassumpaa. Kunhan nyt käy nukkumaan.