Testi kertoo kohtalon.. Eiku?

Teen harvoin testejä, koska ne on mun mielestä hölmöjä. Ketä kiinnostaa, mikä säätila, ruuanlaittoväline tai vuodenaika on? Tai no, tavallaan kiinnostaa, sillähän ne testien otsikot muotoillaan. Mutta mitä väliä sillä oikeasti on? Kenen elämä paranee siitä, että tekee murre-testin? (Kaikki tietää, mistä on kotoisin. Sitäpaitsi, siitä testistä puuttu melkein kaikki ne ilmaisut, mitä meiän maalla päin käytetään. Että syrjintää, sanon minä. Sain tulokseksi jonkun ihan väärän paikan.)

Pakko kuitenkin tunnustaa, että kyllä mäkin niitä välillä klikkailen. Silloin, kun yritän pakoilla jotain hommaa tai kipeenä. Eli aika harvoin kuitenkin.. Enkä ikinä julkaise tuloksia missään, vielä vähemmän ne tulokset vaikuttavat muiden elämään..

Mutta nyt on pakko. Tein "Mikä on kohtalosi?" testin ja tunnistan tuloksesta itseni. (Tai oikeastaan kaikista kolmesta. Mokasin kopioinnin kanssa ja jouduin tekemään uudestaan. Mielestäni vastasin joka kerta samoin, mutta tulos vaihtui. Ei se mitään. Löydän kaikista itseni. Ehkä elämäni onkin tästä lähin parempaa.)

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on muuttaa maailmaa.

Olet suloinen ja myötätuntoinen ihminen, joka mielellään palvelee muita ja huolehtii muista. Olet jo loihtinut hymyn monen ihmisen kasvoille ja poistanut monien huolet. Asiat, joita olet tehnyt ja teet edelleenkin, innostavat monia ihmisiä olemaan antamatta periksi ja olemaan kiitollisia elämästään. Muutat maailmaa jokaisen ihmisen kautta aina hieman lisää, ja siksi kaikki ovat kiitollisia sinulle!

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on seurata intohimojasi.

Elämäsi koostuu onnesta, rakkaudesta ja intohimon metsästyksestä. Olet fiksu ja pysyt hyvällä tuulella silloinkin, kun kaikki menee pieleen. Olet usein rohkea, sillä elämä on täynnä spontaanisuutta. Joskus muut voivat olla sinulle mustasukkaisia luonteesi vuoksi, mutta se ei haittaa sinua. Pysyt aina rauhallisena ja jätät yksinkertaisesti huomiotta sellaiset ihmiset, jotka eivät pidä sinusta. Sillä loppujen lopuksi olet löytänyt intohimosi ja kieltäydyt olemasta onneton.

 

Kohtalosi:

Tarkoituksesi on voittaa elämässäsi.

Totuus on, että olet jo voittanut valtavan määrän vaikeuksia elämäsi aikana. Olet kohdannut vaikeita hetkiä, jolloin luulit jo, että kaikki on ohi ja lorusi lopussa. Mutta ei, näin ei tapahtunut... Nyt olet jättänyt tämän vaiheen taaksesi ja pääsyt pitkälle. Olet saavuttanut kaikki tavoitteesi, koska et koskaan anna periksi! Voittaja tarkoittaa juuri sinua, joten jatka voittamista!

Testin löydät täältä.

 

Tässä päivässä parasta oli valtava positiivisen palautteen määrä! Jee, hyvä minä ja hyvä mun työpaikka! Vaikka olikin myös aika rankkaa, niin hyvin jaksoi positiivisella boostilla.

Huomenna vielä töitä ja viikonloppuna luvassa kaikkea kivaa!

(Niinkuin kahtena edellisenäkin. Siitä kahen viikon takaisesta kirjoitinkin ja oho, sitten olikin taas tauko.. Viikko sitte olin mahtavalla ToKo-kurssilla. Ja ei, en puhu koirien tottelevaisuuskoulutuksesta vaan partiokurssista.)

 

Parempi mies ja Peppi Pitkätossu

Otsikko ei ehkä kerro mitään. Paitsi ehkä niille, jotka ovat viettäneet kanssani viikonloppua. Mutta vaikka et vielä tietäisi, niin jos jatkat lukemista, ymmärrät pian otsikonkin paremmin.

Vietin aikaani lauantaista sunnuntaihin Kiljavan leirikeskuksessa lippukuntien avainhenkilöille tarkoitetussa seminaarissa. Eli siis partiota päheimmille tyypeille.
Vastaava tapahtuma on vuosittain ja olen ollut siellä useasti. Se on mielestäni yksi parhaita partiotapahtumia. Paljon tiukkaa asiaa, hyvää ruokaa, hyviä tyyppejä ja rentoa oloa. Tiukka asiakin on yleensä valjastettu mielekkäämmin ja aika keskustelupitoisesti, niin siitä saa enemmän irti. Kaikkineen tapahtuma on minusta tosi inspiroiva ja hyvä. Tulee sellainen olo, että meiän tekemiä hommia arvostetaan ja halutaan tukea ja kehittää. Sitä ei valitettavasti siellä omissa hommissaan yleensä huomaa.. Kukaan ei sano eikä muutenkaan millään tavoin osoita, että vau, kun teet hyvää työtä! Mikä on mun mielestä epämotivoivaa ja tyhmää. Positiivinen palaute on kuitenkin vaikea antaa. Ja jos joku kuitenkin hoitaa homman ja tekee sen hyvin, ni miks sitä pitää siitä erikseen kiittää? Just siks. Eihän tossa tapahtumassakaan kukaan varsinaisesti kiitä mun työpanoksesta tai mistään muustakaan, mutta siellä tulee kuitenkin sellainen arvostettu olo.

Eilen piti miettiä omaa johtajahahmoaan metaforana. Ensin löi ihan tyhjää, mutta sitten päädyin Peppi Pitkätossuun. Se oli ensin ihan vain heitto, mutta kun aloin tarkemmin miettimään, niin se on ehkä juuri se, mikä kuvaa parhaiten mun johtamista. Haluan olla mukana ja samoissa jutuissa muiden kanssa, mutta helposti kuitenkin olen siinä vetäjän roolissa. Toimin kyllä sääntöjen mukaan, mutta en välttämättä juuri niin kuin odotetaan tai olisi suotavaa. Haluan olla kaikkialla ja tietää kaikesta kaiken. Peppi on fyysisesti vahva, mutta mä koen olevani vahva enemmänkin muilta osin. Ja muitakin perusteita (parempia kuin näin äkkiseltään) varmaan tulisi, jos tähän paremmin keskittyisi.
Tänään kotimatkalla iski sellainen Olen muuten kirjoittanut blogiini jotain Peppi Pitkätossusta-fiilis. Ja tadaa - niin olenkin! Se on aina ollut satuhahmoista mun lemppareita ja kuin siistiä, että pystynkin rinnastamaan itseni siihen.

Seminaari oli Oktoberfest-teemalla (päihteetön tosin!). Osana iltaohjelmaa tanssittiin. Oltiin pareittain ja osani oli olla mies. Ja koska tanssikuviot ei ihan menneet niinkuin elokuvissa, totesin parilleni "Unohdin olla parempi mies." Ja niinkuin aina tollasissa biisinlainaus-jutuissa käy, tulee se tilanne mieleen, kun kuulee biisin. Bussissa soi ja eilinen tanssiparini totesi "Hei, tää on tää sun biisi." Niinpä. Hetkeni miehenä ei mennyt täysin putkeen, mutta kyllä mä oikeesti ihan hyvä olin. (Ei ne muutkaan osannut tanssikuvioita ja vielä huonommin ku me!) Pääasiahan kuitenkin oli se, että kaikilla oli hauskaa ja niin todellakin!

Ainoa harmi oli, että myöhemmin kaaduin ja rikoin kaikki päälläni olleet housut ja polveni. Polvi on edelleen turvonnut, sietää astumista ja hetkellistä painonvaraamista, mutta ei koukisliikettä. Istuminen on ihan ok kun siinä ei tule jatkuvaa koukistamisliikettä, mutta portaat ei, ne pitää mennä sivuttain. Huoh. Eiköhän tää kuitenkin nopeasti parane...

Viikonloppuni täyttyi siis mahtavista tyypeistä, inspiraatiosta, naurusta, hyvästä ruuasta ja positiivisesta fiiliksestä. Jee. Nyt jaksaa taas! Kiitos kivat.

Tuhatta

Viikko on ollut melko hässäkkäinen,mutta ei ole sisältänyt oikein mitään blogin arvoista. Kivoja perusjuttuja: töitä,jumppaa ja kavereita.

Eikä tääkään aihe nyt välttämättä ole minkään arvoinen eikä vaikuta kenenkään elämään muuta kuin ehkä rasittavana,mutta just siks on pakko kirjoittaa.
Päässäni on soinut koko päivän Janne Ordenin "Tuhatta" (En linkkaa sitä tähän. Jos et tiedä vielä biisiä,on omalla riskillä googlata ja kuunnella se. Jos ei pelkää korvamatoa,niin kannattaa,sillä biisi on kuitenkin positiivinen). Tykkään biisistä kyllä,mutta nyt se alkaa lähinnä ärsyttää. Koska olen kokeillut jo kaikki keinot,mitä sen karkoittamiseksi keksin eikä mitään tapahdu vaikka seisoisin päälläni (ei sillä,että sitä osaisinkaan) ajattelin olla ihana ja jakaa tätä korvamadon iloa muillekkin, ihan näin perjantain kunniaksi. Olkaa hyvät,mäkin teitä.

Ykköstakuu

Matkustan juuri äitin luota junalla kotiin. Viikonloppu oli mukavan rento, kiva kuitenkin taas palata omiin ympyröihin.

Kirjoitin menomatkan keräilyeräjunasta. Nyt juna on ihan oikeanlainen ja ajallaan. Kaipaisin kuitenkin sellaista ykköstakuuta tähän hommaan. Paikkani on numero 11, vaunussa 1. Juna lähti laiturilta 1.
Vierustoverini ei kuitenkaan ole ihan ykkösluokkainen,joka kyllä vähän vaikuttaa omaan matkustusmukavuuteeni.. Hän ei tuoksu mitenkään hyvältä ja on kooltaan lievästi sanottuna melko iso. Eli n. 1,5 tuntia sunnuntaistani menee istuessani täysin vinossa (just on monta kuukautta hieroja pakottanut välttämään kaikkea selän kiertoa,jotta sen saisi kunnolla kuntoon,mutta tähän penkkiin ei mahu suorassa) ja välttäen syvää hengittämistä nenän kautta. Meneehän se näinkin,mutta en taida jaksaa istua kotona toista 1,5 tuntia vinossa toiseen suuntaan.. Että takapakkia ainakin selälle. Noh,näillä mennään.

Haluan vielä muistuttaa,että teksti ei ole haukku eikä millään tavalla negatiiviseksi tarkoitettu lihaville/haiseville ihmisille eikä edes tälle yhdelle tietylle. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on ja tämäkin ihminen on varmasti ihan mukava,näyttää ihan leppoiselta. Halusin kirjoittaa aiheesta lähinnä siksi,että haluan muistaa sen huumorin,mikä tähän tilanteeseen liittyy. Ja myös vähän siksi,että pliis,käykää suihkussa ennen julkisiin kulkuvälineisiin astumista! Ainakin,jos tiedossa on pitkä matka.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja seuraavan viikon alkua toivottaa leppoisasti vinossa istuva matkalainen.

Hymystä näkee

Joka paikassa on nykyään ständejä, jossa tarjotaan entistä parempaa puhelinliittymää, vakuutusta tai sähköyhtiötä tai kaupataan hiustenlaittoa ja meikkausta ja vaikka mitä.  Olen joskus kirjoittanut vastaavasta täällä.

Eilen kuljin Pasilan aseman läpi puhelin kädessä ja hymyilin mennessäni. Fortumin mies pysäytti ja aloitti sen perinteisen asiansa, mutta keskeytti muutaman sanan jälkeen sanoakseen "Siis, hymyilitkö mulle äsken?" Minä siinä sitten hämmentyneenä yritin jotain sopertaa, en ollut oikein edes tajunnut hymyilleeni. Sitten hän sulavasti siirtyi taas aiheeseen ja sanoin vakuuttavasti, että on Fortumin sähköt ja olen ollut oikein tyytyväinen (vaikken ollut ihan sataprosenttisen varma, että onko edes, mutta on kai.) Sittenhän hän totesi "No hyvä sitten. Hymystä huomasin, että olet Fortumin asiakas!" Ahaa, no, mikäs siinä sitten..

Hetkeä myöhemmin soi puhelin ja mulle tarjottiin parempaa sähkösopimusta ja otin sen. Loppuukohan se hymy nyt sitten?

Lisäksi haluan vielä kertoa, että muutenkin oli eilen ihan hassu päivä.
Aamulla töissä teki melkein mieli alkaa itkemään niistä kaikista muutoksista mitä siinä aamuseitsemältä heti eteen iski, mutta oikeestihan olikin sitten ihan superhyvä päivä! Hyvä me. Mun työpaikka on tehty supernaisista.

Töistä matka jatkui äitin luokse. Ja koska säädöllä oli päivä aloitettu, niin mitäs siinä sitten mitään muuta kuin säätöä loppupäiväksikään.. Juna oli hajonnut ja jouduimme lähtemään "Keräilyeräjunalla". Juna oli paljon myöhässä ja kaikki ihan sekaisin, kun paikkaliput ei pätenyt, piti istua minne mahtui ja tarvittaessa kulkea toiseen päähän, koska siellä oli enemmän tilaa. Asemillahan tästä asiasta ei tietenkään mitään kerrottu, että kaikki sekoili siellä junassa sitten. Mutta naiskonnari oli tosi kiva, sillä oli hyvin rauhoittavia ja suloisia kuulutuksia, vakuutti, että Vr hoitaa aina asiakkaansa perille ja parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka olisikin myöhästymisiä ja muita. Pahoitteli myös ylimääräisistä askelista.
Tulee aina hyvä mieli, kun huomaa ihmisen olevan oikealla alalla. (Toisin kuin ehkä se mieskonnari..)

Että sellainen päivä, oikeesti kokonaisuudessaan aika ihana, vaikka olikin ihme säätöä. Mutta silloin ehkä tuleekin just hyvä päivä, kun kaikki ei mee niinkuin ennakoi. Hyvä niin.

Yksi venähtänyt ilta ja pohdintaa elämästä

Eilen oli mukava päivä. Vietin aamupäivän tuuraamassa sudenpentukisojen (7-9v) saattajaa. Tytöt oli oikein reippaita, ottaen huomioon että tää oli niiden eka kisa ikinä. Kisan jälkeen otin päikkärit.

Sitten se päivän paras osuus. Ystävän kanssa sushille! Ja niinhän siinä kävi, että olin takaisin kotona n. 8½tuntia sen jälkeen, kun olin sieltä lähtenyt. Että sellaiset sushit..
Koska ei ollut kiire, jatkettiin sieltä Tempoon nauttimaan roséviiniä. Paikka oli ihan uusi tuttavuus, mutta varmasti käyn siellä vielä uudestaan. Pullon tuhottuamme päätimme jatkaa matkaa, vaikka määränpää olikin vielä avoin.
Ehkä ihan hyvä, että lähdettiin juuri silloin.. Ovella tuli nimittäin vastaan elämäni ensimmäinen Oikea ihastus teiniajoilta. Ei sillä, että se muhun mitään huomiota olis kiinnittänyt tai mua tunnistanut tai vaikka tunnistaiskin niin ei varmasti osaa yhdistää mihinkään. Mutta mulle se oli aikoinaan iso juttu ja aiheutti eilen kikatusrefleksin jälkeenpäin niin ihan hyvä, ettei oltu siellä samassa paikassa sitten enää. Haha. Muistan vieläkin sen ihastumistunteen ja kun tuo oli oikeasti komee (kaikki pojat, joita olin aiemmin yhtään kattonut, oli vaan söpöjä eikä siis oikeesti mitään ihastuksia). Olin kypsä ysiluokkalainen ja tuo pitkällä lukiossa (nyt ajatetuna, eihän se oikeasti ole kuin joku kolme vuotta vanhempi että siinä se valtava ikäero sitten). Lähettelin sille sähköposteja ja se kyllä kiltisti mulle vastas. Mutta voi sitä maailman hetkellistä romahtamista, kun sillä olikin tyttöystävä. Onneksi tässä on iän myötä vähän viisastunut (niin varmaan..)

Mutkien kautta päädyttiin yöleffaan! Käytiin katsomassa Vadelmavenepakolainen. Vähänkö oli hyvä!

Tää oli aika sellanen täydellinen ilta. Yleensä parhaat jutut syntyy aika extempore. Lisää näitä!

Kirjoitin kauan sitten työkaverihaikeudesta. Eilen tapaamani ystävä ei ole sama, josta silloin kirjoitin, mutta tekstissä on paljon sellaista, joka pätee myös tähän. Hauskaa tässä on se, että eilinen ystävä aikoinaan korvasi töissä sen, josta alunperin kirjoitin tuossa tekstissä. Niin se joskus menee, että hyvän tilalle tulee hyvä. Aina tuollaisissa lähtötilanteissa jännittää, että entä jos sen uuden kanssa ei synkkaakkaan yhtä hyvin ja sitten harmittaa vielä enemmän..
Parasta on se, että hyvät tyypit pysyy elämässä myös työkuviomuutosten jälkeen. Että ne mun mielestä hyvät tyypit kokee suunnilleen samoin ja haluaa myös mun pysyvän elämässä mukana.
Tiedäthän, olet tärkeä.

Bussiaamupala

Olen ollut huono aamusyöjä. Liian äkkiä heräämisen jälkeen ei pysty syömään ja sitten onkin jo niin paljon kello, että täytyy lähteä. Johtuu ehkä siitä, että olen tiivistänyt aamurutiinini minimaalisiksi, jotta voin nukkua (ja torkuttaa) aamulla mahdollisimman pitkään. Lapsena jo muistan, kun isä yritti opettaa mua syömään aamulla. Viikonloppuaamuisin sen sijaan oon kyllä syönyt ihan hyvin.
Toukokuusta syyskuuhun olen kahtena vuonna pakottanut itseni syömään rahkan joka aamu, koska työmatkapyöräilymatkaa kertyy suuntaansa noin 11 kilsaa ja sitä ei ihan tyhjin vatsoin kannata lähteä rehkimään.

Ja tadaa - tän vuoden pyöräily tuotti tulosta ja vatsa kaipaa aamulla jotain täytettä. Mutta ei edelleenkään liian nopeasti heräämisen jälkeen, joten olen keksinyt parhaan aamupalaoivallukseni:

Bussiaamupala!

Mulla on myös aiemmin ollut satunnaisesti mukana joku piltti tai muu, kun olen epätoivoisesti yrittänyt opetella aamupalaan. Nyt olen kuitenkin huomannut siitä tulleen melkein must-juttu, jee! Jotain olen oppinut (kyllä se vanha koirakin oppii uusia temppuja kun oikein yrittää..)
Yleensä nappaan jääkaapista mukaani maustetun rahkan. Lusikka mulla on laukussa aina. Tänään panostin ja laitoin pakastepurkkiin muroja ja mehukeittoa. Ooh. Musta tulee vielä mestariaamupalansyöjä! Panostan jatkossakin kyllä enemmän niihin viikonloppuaamuihin..

Niinku mä haluun!

Viime viikko oli jotenkin vaan ihan kamala ja olin valmis menemään lakkoon omasta elämästäni, tai ihan mitä vaan, kuhan joku asia olisi mennyt niinkuin mä halusin, mutta ei, kaikki meni päinvastoin.
Isä kyllä lohdutti ravintolassa itkuun pillahtanutta tytärtään sanomalla "Ei ihan kaikki oo kuitenkaan niin huonosti kuin miltä tuntuu, sulla on sentään hopeet kynnet!" Isä on paras. Ja ei ihan kaikki ollut muutenkaan, lauantaina olin huippuhyvällä Kuningasidean keikalla (vaikeuksien kautta.)
(Ja sillee oikeesti ei ees oo käynyt mitään sellaista ns. isompaa pitkään-pitkään aikaan, eikä toivottavasti käykkään, jonka kautta itkukohtaukset ja muut ois ollut enemmän  ns. sallittuja, mutta joskus vain monta pieleen mennyttä juttua laukaisee vaikka mitkä reaktiot, vaikka kyseessä olisi ihan lilliputti-asiat.)

Sitten..
Eilen kävin pitkästä aikaa bodybalancessa, ihanaa.
Tänään retkeiltiin Värinauttien "Kun yö värittää"-näyttelyyn. Se oli aika ihana.
Töiden jälkeen menin ystävän kanssa syömään (uuh, mikä tarjoilija!) ja leffaan. Paljon juttuja ja vielä enemmän naurua, hyvät mätöt, kilo karkkia, mahtileffa ja muuten vaan kaikki ihanaa. Jee.
Leffasta isän ja siskon kanssa hengailemaan (ja ooh siskonmakkarakeittoa.) Ihanaa vaan.
Eli aika ihanaa kaikki ja aika sellasta, mitä mä haluan.

Haluan vielä jakaa hyvän kirjoituksen, olkaa hyvät!

Näyttäisitkö kyyneleesi, jos et enää pelkäisi?


Nyt kun ajattelee, ei elämä ole ollenkaan hassumpaa. Kunhan nyt käy nukkumaan.