Kyllä on hyvä vaihtaa vuotta kun dry max-pukukin löyty!

Kyllä voin taas olla ylpeä itsestäni, voi huoh..
Hävitin dry max-pukuni joskus silloin, kun lopetin työmatkapyöräilyn syyskuussa. Olen mielestäni kääntänyt koko asunnon, kellarin ja työpaikan ympäri useaan otteeseen ja ei, ei löydy mistään. Olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, että olen unohtanut sen jonnekkin. Kunnon sudenpentu.. Mutta toisaalta en kyllä ole keksinyt, mikä olisi ollut paikka, johon olisin sen unohtanut. Kun ei sellaista ole.
Ja sitten äsken, ihan uuden vuoden ja tän ikuisen sadekelin kunniaksi! TADAA - löytyi!

Hävettää tunnustaa, mutta se on koko ajan roikkunut siististi kangaskassissa huoneeni ovessa olevassa koukussa. Että en sitten siitä ole katsonut, vaikka muuten kirjahyllyn takaanurkkaa ja työpaikan pihavarastoja myöten kaiken. Ei se oo tosta koukusta erityisesti pistänyt silmään, se on kuitenkin sisustusta varten varatussa kangaskassissa ja olen kai luullut tietäväni mitä se sisältää. Oho, en tiennytkään. Olisin tarvinnut tätä tietoa jo kauan sitten, mutta noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuli sellanen oikein mieltä ylentävä olo, että aiettä kun voi taas kokea olevansa järkevä. No, ei se mitään. Ei aina voi loistaa.
Uusi vuosi ehkä alkaa sitten viisaammissa merkeissä.



Kiitos menneestä vuodesta ja kaikesta hyvästä, mitä se piti sisällään.
Kaikkea parasta tulevalle vuodelle ja paljon tsemppiä mahdollisiin karikoihin!
Muista, että oma elämäsi on juuri sinulle kaikista paras.

Vuoden väriniksi

Kirjoitin aiemmin tänään väreistä. Tää liittyy samaan kastiin, mutta koska tekstistä tuli niin pitkä, en halunnut lisätä tätä siihen vaan ajattelin kirjoittaa oman postauksen.. Yhtä tärkeä aihe, jep jep. Ja koska huomenna on uudenvuodenaatto ja tulee varmasti kirjoitettavaa ja sitten uusi vuosi ja uudet jutut, niin halusin tämän alta pois samaan syssyyn.

Lajittelen pestävät pyykit väreittäin. Kyllä, tiedän, että markkinoille on tullut liinoja, jotka estävät vaatteiden värjäytymisen pesukoneessa. Mutta ei, vaikka ne kuinka toimivat, en halua käyttää niitä. Siinähän menis koko ilo pyykinpesussa. Parastahan siinä on se lajittelu!

Sitten keksin arkea helpottavan niksin. Koska aiemmin pyykkikoriin jäi esim. yhet sukat, jotka olivat eriväriset kuin kaikki muut pesuun pääsevät vaatteet. Tai oikeestaan niksi lähti hitaudesta löytää alusvaatteet ja sukat aamuisin. Tai en oikein tiiä, mistä se lähti, mutta kovasti helpottaa monia tilanteita. TADAA - niputin aina yhet sukat ja yhet alushousut yhteen (sukat taitetaan varrekkain mytyksi ja alushousut sinne sisään). Ja tottakai suunnilleen samanväriset, ettei jäisi niitä yksittäisiä pyykkipäivänä koriin. Ainakin kaikella ois kaveri.
Olen käyttänyt tätä samaa jo pitkään esim. yökylään tai jumpalle lähtiessä. Vaihtojutut pysyy laukussa siistimmin, kun ovat samassa nipussa.
Mutta nyt koko sukkalaatikkoni on siistissä järjestyksessä ja ah, miten helppoa lähteminen onkaan!

Kuulostaapa hölmöltä tällee kirjotettuna. Mutta mun mielestä tää oikeesti toimii. Bussiin ehtiminen on välillä sekunneista kiinni ja silloin kaikki, mikä yhtään nopeuttaa lähtöä, on tervetullutta.

Sukista tuli mieleen, että ne ovat jo pitkään olleet osa asujani, täysin tiedostamatta. Sukkien värillä ja kuvioinnilla on väliä. Kuviollisilla sukilla saa kivasti twistiä muuten yksinkertaiseen asuun. Olen saanut tästä kommentteja viime aikoina aika paljon (Tyylillä "Kivannäköistä, kun sun sukat sopii asuun") ja vasta sen jälkeen alkanut tiedostaa, että näin tosiaan on. Mutta tämän asian tiedostaminen aiheuttaa välillä paineita, sukkienhan on pakko aina sopia asuun, jos niitä kerran tarkkaillaankin!
Yhtenä päivänä rankan viikon jälkeen aloin itkemään, koska sukat olivat väärän väriset. Olin menossa paikkaan, jossa kengät olisivat koko ajan jalassa, joten sukkien värillä ei olisi väliä. Välillä pienistä jutuista tulee suuria, kun on muuten hektistä.
Tää oli kuitenkin vaan yksittäistapaus enkä usko, että tästä tulee mitään elämää suurempaa, terapiaa vaativaa ongelmaa ikinä. Kuten taisin edellisessä väripostauksessa mainita, värien yhdistely ennemmin tuottaa iloa kuin vaikeuttaa elämää.

Värit ovat parasta huumetta

Teksti on pit-kä. Aloita vain, jos sinulla on aikaa.
Mulla on lähes pakonomainen tarve värien väliseen harmoniaan ja oikeaan järjestykseen.
Kyllä, vaatekaappini on usein värijärjestyksessä. Jos ei ole, on takana liian monta kiireistä lähtöä, jolloin vaatteita on kokeiltu enemmän kuin aikaa olisi ollut ja vain tyrkätty takaisin, mihin parhaiten saa. Ja liian monta kiireistä tai muuten vain väsynyttä iltaa, jolloin on mieluummin tehnyt jotain muuta kuin järjestänyt kaappinsa. Sitten kun siihen taas -mahollisimman pian- on aika ja energia löytynyt, on kaikki taas hetken mallillaan (kuten nyt) eikä mikään elämässä ole pielessä. Ha, olisikin niin yksinkertaista, että elämänlaatu olisi vaatekaapin järjestyksestä kiinni.. Mutta kyllä se kummasti parantaa elämänlaatua vaikka se ei maailmanrauhaa takaakkaan.

Mietin yleensä tarkkaan asujeni väriyhdistelmät kynsiä ja luomiväriä myöten. En tykkää yhdistellä useita värejä vaatteissani (saati kuoseja!!), vaan mieluummin puen neutraalin kaveriksi yhden tai muutaman väriläiskän. Tai tasapainotan väriä jollain neutraalilla. Olen tehnyt sitä tiedostamatta varmaan aina. Viime aikoina siitä on alkanut tulla kommentteja. Ihan positiivisia siis, mutta sen myötä olen alkanut enemmän tiedostaen miettimään värivalintojani. Tiedostaminen välillä hieman hidastaa lähtöä ja saattaa aiheuttaa lisävaatekriisejä. Ja kyllä, sävytän usein reissuun pakkaamani tavarat, myös partioon. Ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Aiemmin se tosin oli helpompaa, kun vaatekaappini ei sisältänyt neutraalien värien lisäksi juuri muuta kuin vihreää, turkoosia ja sinistä.

Muistan katsoneeni tarkkaan festareille pakatessani, että suunniteltuun asuun
saa lisävaatetta rikkomatta värimaailmaa. Niinpä harmaan neuletakin ja musta-harmaa kirjavan
huivin lisäksi lisälämmikkeenä toimi harmaa huppari. Ruskea takki olis rikkonu kokonaisuuden,
se oli käytössä sitten toisena päivänä..

Meinasi tulla kriisi, kun omat aurinkolasit hajos matkalla.
Onneks ystävältä löyty mustat, ei käyny liian kirjavaks.

Tottakai muu asu piti sovittaa paitaan keikkaa varten. Onneks
löyty harmaat farkut sekä juuri oikean punainen huulipuna ja neuletakki.

Koska bikineissä on pinkki raita ja huivissa pinkkejä kukkia,
täytyy koruksikin laittaa pinkkiä. Ja ooh, melko harvinainen asukokonaisuus,
kaksi kuosijuttua samassa asussa! Mutta koska värit sointu, niin se ei haitannut..

Kuva unohtui ottaa paremman valon aikaan. Laukku on superkirjava ja se
vaatii supertarkkaan harkitun asukokonaisuuden. Laukusta löytyy just samaa
pinkkiä kuin korviksista ja kengistä. Ja matkalla festarialueelle tajusin myös, että
mintunvihreää löytyy myös laukusta, kuten rannekkeesta. Nappivalinta siis.

Oho, jopas kuviin sattuikin punasävytteisiä asuja. Oikeesti mulla on edelleen enimmäkseen niitä aiemmin mainittuja sävyjä, vaikka oonkin laajentanut väriskaalaa. Kuten näkyy..

Huoneessani on tällä hetkellä kaikkia värejä sekaisin, mutta olen kuitenkin löytänyt tälle järjestyksen ja tottunut elämään näin. Syy tämänhetkiseen järjestelyyn ei suinkaan ole se, etten ole osannut valita monista kivoista väreistä (vaikka osittain sekin on totta, tykkään useimmista väreistä) vaan se, että muutama vuosi sitten huoneet oli sisustettu väreittäin. Makuuhuoneessa turkoosin ja vihreän sävyjä, olohuoneessa punaista, keltaista ja oranssia, keittiössä turkoosia ja kylppärissä oranssia ja vihreää. Kuulostaapa tälleen lueteltuna vähän kaoottiselta ja paljon ripokirjavammalta kuin oikeasti oli. Suurin osa huonekaluista ja seinät ovat kuitenkin aina olleet neutraalin värisiä että ei kodissani mitään sirkusta sentään ole ollut.
No, oli miten oli, tuli ero ja huonejärjestys muuttui, koska asuntoon muutti kämppis. Suurin osa olohuoneen tavaroista muutti makuuhuoneeseen toisen makuuhuoneen tieltä ja näin huoneessa asuu nykyään sulassa sovussa kylmät ja lämpimät sävyt.

(Tähän yritin kovasti löytää kuvia kotoa, mutta en löytänyt. Kyllä niitä on ollut, en vain tiedä missä.)

Paitsi tämän yhden. Tyynyjen värimaailma oli vielä hetki sitten
kirjavampi, mutta sitten ostin muutaman tasapainottavan tyynyliinan.

Vaikka olen väreistä tarkka, mulla on tapana ostaa samanlaiset lakanat ja pyyhkeet keskenään erivärisinä. Ettei käy liian tylsäksi. Ostan lakanat ja pyyhkeet aina pareittain. Samanlaiset, usein kuitenkin eriväriset. Jos värit eivät mielestäni sovi yhteen, päädyn samanvärisiin tai ostan jotkut toiset. Esim. muutama vuosi sitten lakanavaihtoehtoina oli limenvihreät ja violetit samalla kuviolla. Hei haloo, eihän niitä voi samaan aikaan laittaa samaan sänkyyn! Päädyin violetteihin.

Töissä olen vähän monta kertaa kulkenut etsimässä oikean väristä muovikoria ja vaihtanut tavaroita toisiin koreihin, jotta saan johonkin samanväriset. Ai että, kuinka rasittaa silmää, jos murretun keltaisten korien pinossa on yhtäkkiä kirkkaan turkoosi kori! Jos kaikki korit ovat erivärisiä, ei se ole niin häiritsevää. Toinen töissä silmään pistävä värivirhe on lasten lakanat. Meillä on mintunvihreitä ja keltaisia lakanoita, joissa on eri kuvioita ja eri väritkin.. Ja sitten kun on samassa sängyssä esim. mintunvihreä pussilakana ja keltainen tyynyliina niin apua. Ja sitten kun se aluslakanakin on tietysti jonkun muun värinen, niitä on sinisiä, keltaisia ja vaaleanpunaisia. Näin on aika usein ja olen oppinut elämään asian kanssa, mutta kyllä se vähän edelleen häiritsee. Ruokalapun pyrin sävyttämään lapsen vaatteiden kanssa.

Tykkään siitä, ettei kaikki ole samanväristä ja liian steriilin näköistä. Värisävyjen täytyy kuitenkin sopia toisiinsa. Että jos on murrettuja, niin sitten on murrettuja ja jos on kirkkaita niin sitten on kirkkaita.

En kuitenkaan koe, että tämä piirre millään tavalla häiritsee, vaikeuttaa tai hidastaa työntekoani tai muuta elämääni.  Usein se lisää hyvää mieltä, kun värit sointuvat yhteen.
Äitini on toiminut puvustajana, tällä saattaa olla vaikutusta suhteessani väreihin.

Blogipohdintoja

Äsken selailin blogiani tarkemmin kuin pitkään aikaan. Mieleen muistui paljon kivoja juttuja, jotka olin jo unohtanut ja jotka ilostuttivat mietteliästä mieltä. Mietin myös, että syksyn aikana postauksia kertyi harmittavan vähän. Kai elin niin kiinni arjessa, etten huomannut kaikkea kirjoittamisen arvoista. Tai sitten ei oikein ollut kirjoittamisen arvoista. Tai liian henkilökohtaista täällä jakamiseen. Ainakin oli vähän kirjoitusintoa ja aikaa.
Vanhempia juttuja oli kiva selailla, koska niitä oli niin paljon ja siksi harmitti, ettei syksyltä ollut. Mutta kyllähän kirjoitusinto vaikuttaa, aina ei vain huvita pysähtyä kirjoittamaan tärkeitä tai vähemmän tärkeitä juttuja. Eikä kirjoitettavaa aina vain ole. Vähäinen kirjoittelu ja into siihen voi myös johtua siitä, että olen syksyn aikana miettinyt, haluanko kirjoittaa blogia ja miksi.
Kirjoitan tätä itseäni varten, mutta olisi kiva saaha vastakaikua, koska lukijoita kuitenkin muutamia käy enkä olekkaan täällä blogissani ihan yksin.
Joulukalenterin ansiosta olen kuitenkin päässyt uudelleen sisään tähän blogijuttuun ja sormet oikein syyhyää kirjoittamaan.. Vaikka en mitään kovin hohdokasta olekaan keksinyt, mutta kirjoittaminen on kivaa. Aluksihan ajattelin, että kirjoitan päivittäin vain joulukalenterin ajan ja palaan sitten harvempaan tahtiin, mutta oho, jäinkin uuelleen koukkuun. Täytyy vaan keksiä kivoja aiheita.

Ja musta on kivaa, että juttuja kommentoidaan, vaikka teenkin tätä lähinnä itselleni, mutta ehkä voisin täällä blogissakin joskus ajatella enemmän muita, mitä kyllä muuten teen.

Nyt voisin pohtia itseni nukkumaan.

Niin lomalla

Tänään kaupungille lähtiessäni tajusin viettäneeni 36tuntia enemmän tai vähemmän sängyssä löhöten. Ah, todellinen loma! Tosin eilen oli hetkittäin niin jäätävän kova päänsärky, ettei tullut mieleenkään lähteä kylpyhuonetta pidemmälle sängystä. Ja tänään ei vain huvittanut. Vaikka mä olen lomalla ja maannut sängyssä tuhottoman kauan, niin oommä tehnyt järkeviäkin juttuja, kuten valmistellut tulevaa partiokautta ja järjestellyt vähän kotijuttuja ja kattonut rästissä olleita ohjelmia. Ja oottanut, että koska kämppis epäilee mun elossa oloa.. Ei ehtinyt epäillä (kai). Kun olin tarpeeksi makoillut ja tehnyt vähän hyödyllistäkin, lähin ystävän kanssa syömään. Alun perin piti viettää kokkailu- ja saunailta hänen luonaan, mutta tämä oli helpompi ja vähemmän aikaa vievä tapa. Hän lähtee tiistaina reissuun ja järjesteltävää on vielä. Päädyttiin Mayaan kuten (ehkä) edelliselläkin kerralla, on se vaan niin hyvä. Ja se myös, kiitos siitä ja ihanaa reissua ja nähään sitten taas! <3

Kohti vielä parempaa tulevaa vuotta (ja vuosia)

Kulunut vuosi on pitänyt sisällään niin paljon. Hyvässä ja pahassa. Niinkuin vissiin vuodet yleensäkin. Vähän tuntuu siltä, että voisiko jo tulla se Onnellisten tähtien alla-aika. Vaikka on tässä elämässä paljon hyvää ollut tähänkin asti, mutta tuntuu, että sellasia mieltä painavia juttuja niidenkin edestä. Että jos seuraavaksi alkaisi hyvä voittaa. Tuntuu, ettei enää kestä yhtään huonoa. Aina kun iloitsee jostain, niin oho, joku juttu kaatuu.
Tää on ollut monessa mielessä raskas vuosi. Kun on puhunut ystävien, sukulaisten ja muiden tuttujen kanssa, tuntuu, että moni muu jakaa saman fiiliksen. Raskas vuosi, mutta paljon hyvää ja paranemaan päin. Ainakin toivottavasti. Ei aina tarvitse edes liittyä mitään suuria menetyksiä tai muita traagisia hetkiä, vaan jos on monta vähän tai vähän enemmän rankalta tuntuvaa pienempääkin juttua, niistä kertyy ajan kanssa valtavan suuri painolasti. Lopulta tuntuu siltä, ettei kannata mitään yrittää, joku kaatuu kuitenkin. Jo pelkkä yrittäminen tuntuu raskaalta..

Sille tunteelle ei kumminkaan pidä antaa valtaa. Aina löytyy jotain hyvää. Tuntui niin hyvältä, kun isä sanoi yhtenä iltana (ehkä jotenkin näin)
"Mä oon aina ihaillut tota sun tapaas nähä asioiden positiivinen puoli. Vaikka elämä ois kuinka paskaa, sulla on silti sun oma hyvä olo, joka kantaa. Oon susta niin ylpeä!"
Myöhemmin samassa keskustelussa isä vielä jatkoi (kaikkien muiden viisaiden sanojen lisäksi, tää oli oikein voimakeskustelu)
"Ja vaikka ois kuinka huonosti asiat, niin on sulla monia hyviäkin juttuja, niinku noi mahtavat ystävät ja työ ja koti.. Ja onhan sulla ihan kelpo vanhemmatkin, ois sulla huonompikin tuuri voinut käyä."

Niinhän mulla onkin. Enkä mä kanna mistään kellekkään kaunaa, enkä haluakkaan. Vaikka on paljon asioita, joihin osaa nimetä ns. syyllisen. Mutta onko sillä oikeesti väliä? Oon nähnyt liian läheltä, kuinka paha olo on koko ajan, jos täytyy löytää syyllinen kaikelle, katkeroitua ja syyttää kaikesta jotakin. Sitä yritän kaikin voimin välttää, vaikka aihettakin voisi olla. Itellä on kuitenkin paljon parempi olla, kun ei koko ajan ryve. Tunteiden pitää antaa tulla sellaisina kuin ne on, se on varmaa. Että kun itkettää, niin täytyy itkeä ja kun naurattaa, niin täytyy nauraa. Välillä voi huutaakkin, kovaa. Välillä täytyy hakata päätä seinään ja aloittaa alusta. Kaikki tunteet on sallittuja ja niien näyttäminen helpottaa lopulta. Ei välttämättä juuri siinä hetkessä, mutta ajan kanssa viimeistään. Uskon myös siihen, että kaikella on jokin tarkoitus. Haluan uskoa myös siihen, että jossain vaiheessa kaikilla on se Onnellisten tähtien alla-aika. Vaikka usko välillä kovasti horjuu... Täytyy vaan säilyttää se oma hyvä olo, lakata liika ajatteleminen ja pelata niillä korteilla, jotka on.

Ois tästä tähänastisesta elämästään voinut helpommallakin selvitä. En pistäis yhtään pahaks, mutta tässä nyt ollaan ja näillä mennään. Kaikesta oppii ja kaikella on merkitystä. Tärkeintä on yrittää kaikissa olosuhteissa tehä itelleen se kaikista paras. Ei sillä oo mitään väliä, mitä joku muu toivoo, että elämässään saavuttaa. Vain sillä on väliä, mitä itse haluaa ja mitä kohti pyrkii. Kaikki tekee omat valintansa vain omaa elämäänsä koskien, muiden elämään on turha yrittää vaikuttaa. Siitä ei tule kuin kaikille paha mieli.

Tänä vuonna, lähinnä viime aikoina, olen miettinyt tosi paljon sitä, mitä elämältäni haluan. En ole vielä kovin varmoihin päätöksiin päässyt, mutta kyllä ne tästä ajatellessa kehittyy. Aikaa on ja jos ei ole, ei niin ole tarkoitettukkaan.

Kun tuntuu, että kaikki kaatuu, on suunta vain ylöspäin.

 

 

Täydellinen päivä

Tänään on ollut sellainen. Ainakin lähellä täydellisyyttä. Aamupäivällä matkasin keskustaan tapaamaan Naisista parhainta, ohjelmassa ainakin aamupala ja shoppailua. Ne kyllä toteutui, sitten myös lounas ja leffa, Ainoat oikeat. Leffa oli tosi hyvä ja juuri ainoa oikea päivän mielentilaan. Lisää näitä. Leffan jälkeen lähettiin koteihimme vaihtamaan vaatteita ja tuomaan liiat nyssykät kotiin, jotta voi matkustaa takaisin ja käyä vähän viinillä. Nyt olen sillä reissulla ja koska olin nopea ja jo valmis ja tolla toisella vielä kestää, ehdin hyvin kirjoittaa vähän fiiliksiä. Saatan palata näihin tunnelmiin vielä (aina kun kirjotan näin, en varmasti muista palata. No, ehkä tässä ei ole mitään menetettävää, vaikka ei aiheeseen palata..). Mutta mitä tästä opimme? Tsekkaa alennusmyynnit ja toi leffa, nauti läheisten seurasta ja sisällytä arkeesi luksushetkiä, kuten valmis aamupala.

Joulufiilistelyä

Äitillä oli ihan rentoa olo, mutta on taas kiva olla takas kaupungissa. Päiväni siellä koostui enimmäkseen hengailusta, hyvästä ruuasta, herkuttelusta, seurasta, telkkarin katselusta ja jouluradiosta. Sunnuntaista aattoaamuun tehtiin ruokajuttuja ja muita valmisteluja aattoa varten. Aattona käytiin joulusaunassa, jonka jälkeen koristeltiin koti ja nautittiin tunnelmasta. Joulupäivänä rötvättiin. Varmaan samat jutut enimmäkseen kaikkialla, en kirjoittele tämän enempää. Vielä vähän fiilistelykuvia.. (Kaikki kukkaset ite koristeltuja ja piparkakkujutut ite tehtyjä.)

 

Jouluni näytti punaiselta ja tunnelmalliselta, tuoksui piparkakuilta, joulukukilta ja herkuilta, tuntui lämpöiseltä, pehmeältä ja rennolta sekä kuulosti joululauluilta.

24.12

Tänään on nyt sitten se, kauan ootettu jouluaatto. Tää aatto eroaa totutusta, mutta ei sen niin väliä, perinteitäkin voi välillä rikkoa.
Pukkia ei tuu, mutta lahjoja on, ainakin vähän. Tarkemmin en osaa kertoa tästä aatosta vielä, koska sitä ei vielä kirjoittamishetkellä vietetä. Sitten vietetään vielä isän ja siskon kanssa joulua yhdessä tammikuussa.
Näin meillä on totuttu oottelemaan pukkia:

 

 

Rauhaisaa, rentoa, rakkauden täyteistä joulua <3!

23

Joulupyhien aikana saan ehkä viettää laatuaikaa myös tämän ihanan pienen, viime kesästä ja tästä kuvasta kasvaneen serkkuni kanssa. Ja joo, myös sen vanhempien kanssa, laadusta en tiiä..

 

 

Tapanina kotiin tullessa on sitten vuorossa toisen puolen sukua. Sukujuhlaa on tää joulunaika!

kakskaks

Tänään on vihdoin se päivä. Pois täältä kaupungin menosta ja meiningistä ja stressitekijöistä äitin luokse. Jo olen ehtinyt odottaa, enemmän kuin aiemmin. Tän vuoden joulunviettämiseenhän liittyi muutoksen tuulia. Nyt tuntuu kuitenkin siltä (ja on tuntunut päätöksestä asti), että tää on nyt se, mitä tarviin. Muutama päivä rentoa äiti-tytär-aikaa jossain muualla kuin tässä kaupungissa.
Jouluksi tehään ainakin tälläsiä:

                                                 (Nämä ovat tutun tekemiä ja kuvaamia)

Nyt junaan. Ihanaa joulunaikaa! (Loput luukut aukeavat ajastetusti, vietän koneettoman joulun)

21.12

Tasan yheksän vuotta sitten musta tuli isosisko. Yritin ajastaa tekstin niin, että se ilmestyy juuri syntymäaikaan, mutta en ole ihan varma, muistanko ajan tarkalleen oikein.
Meillä oli koulun joulujuhla. Peruskoulun vika. Vähän harmitti, ettei isä päässyt sinne, mutta toisaalta, musta tuli isosisko, sehän on paljon tärkeämpää! Olin toivonut pikkusisarusta aina ja nyt vihdoin! Kesken joulujuhlan multa loppui akku ja piirileikeissä ohi menevät luokkalaiset kyselivät että Joko nyt, joko nyt? Mutta enhän mä tiennyt ennen kuin vasta kotiin päästyä, kun äiti onnitteli tuoretta isosiskoa.
Tavallaanhan sisko on "puolikas", mutta mun mielestä se on jo sanana niin tyhmä, etten halua sitä käyttää. Eihän kukaan ihminen ole puolikas. Hän on minulle varmasti vähintään yhtä aito, kokonainen ja tärkeä, kuin olisi "kokonainen" sisko.
Koska meillä on niin paljon ikäeroa, mua välillä vähän jännittää, että osaanko olla sellainen roolimalli kuin hälle olisi hyvä. Tottakai olen aito ja täysiä läsnä, mutta juuri se. En halua kylvää pieneen omia pelkoja, ahistuksia, (negatiivisia) asenteita ja muita, mutta ei niitä aina pysty peittämään, jotta voi olla läsnä. Uskon silti, että hänestä kasvaa juuri täydellinen oma itsensä. Mitä hän on jo nyt. Mulle maailman rakkain.
Vaikka olenkin ollut maailman tyhmin ja kauhein ja vaikka mitä, olen minäkin varmasti hänelle rakas. Vain sellaisille ihmisille uskaltaa kiukutella ja sanoa tuollaista, joista oikeasti välittää. Kerran heidän peileissä ja monessa paperissa ja lehden kulmassa luki, että olen tyhmä. Seuraavalla kerralla kaikkialla luki, että olen paras. Niin se muuttuu.. Hän on myös joskus sanonut, että olen maailman toisiksi paras sisko, hän on se ensimmäinen, mutta isosiskona paras. Se on meiän elämässä totta. Meiän elämän parhaat sisarukset.

"Sä olet maailman huonoin isosisko, koska mä oon maailman ainoa lapsi, joka joutuu kävelemään päiväkotiin!" raikui varmaan koko kaupungissa yhtenä talvena, kun en suostunut ottamaan pulkkaa mukaan vähälumisille, hiekotetuille kaduille. Voi mikä vääryys.
Mutta toisaalta..
"Mä voisin hakea sulle kuun ja tähdet taivaalta, koska rakastan sua niin paljon."

Kuten jossain Lasten suusta kirjassa on todettu:
"Sisarus on sellainen, jota sekä vihaa että rakastaa. Ihan vaan hirveän rakas paskapää."

Grattis gulle, puss puss! <3

(Nyt kun aamun herkistelyt on hoidettu, voi keskittyä päivän tekemisiin. Pian brunssille, jee!)

En aio mennä duuniin enää, herätyskellon heitän seinään!

En yleensä kirjoita kolmea postausta päivässä (tän kuun lähes joka päivä on jo ennätys), mutta halusin kirjoittaa kaikista näistä kolmesta erikseen ja ne ovat kyllä tämän päivän juttuja, eilen en kerinnyt ja huomenna on myöhäistä.
Se nimittäin alko tänään, kahen viikon loma! Seuraavan kerran saan nauttia työpaikan tyypeistä loppiaisen jälkeen, ens vuonna vitsivie! Tää on niin tarpeeseen tuleva. Aion tehä vain kaikkea, mistä tulee hyvä mieli. Ei sillä, ettei töissä olisi hyvä mieli, mutta kyllä välillä tarvii pää tyhjätä. Tää on ansaittua omaa aikaa. Sitten jaksaa taas pureutua ensi vuoden haasteisiin ja haaveisiin.

Paineet skippaan, hakuna matata!

(Otsikko ja viimeinen lause ovat Sannin biisistä Hakuna matata. Se on jostain kumman syystä soinut päässäni eilisestä asti..)

20.

Sain eilen ystävältä joululahjan, joka on niin mun näkönen, että harvemmin. Olin kyllä mukana kun tätä katottiin, mutta en arvannut, että saisin sellaisen itselleni. Kiitos <3. Toivottavasti tulet omasta lahjastasi vähintään yhtä iloiseksi (en avaa paketteja ennen aikojaan, tää ei ollu paketissa).

 

Ah. Täytyy keksiä sille joku paraatipaikka.

(Juliste on MUUMURUn.)

Yheksäntoista

Näissä 9 sisältävissä päivissä on selkeesti joku kiireysjuttu. Koska tääkin tulee myöhässä, kuten myös se 9.

Tässä myöhästymisessä syynä on se, että eilen näin ystävää, olin siskon joulujuhlissa ja kuuntelemassa tätä.

Ihania tyyppejä ja hyvää musiikkia, paljon hyvää fiilistä!

Kasitoo

Lomaan on enää kaksi työpäivää. Tykkään työstäni, mutta onneksi kohta on loma. Tuntuu, että puhti alkaa loppumaan ja on syytä ladata akut lomalla kunnolla, jotta ensi vuonna jaksaa taas. Loma tulee siis tällä kertaa erittäinkin oikeaan kohtaan.

Töiden jälkeen tapasin (blogissa muutamaan otteeseen mainitun), paksusti voivan ystäväni. Nähtiin viimeksi noin viikko sitten, tässä on näkemiskiri, että ehtii nähdä vielä kahestaan. Jotenkin on sellainen fiilis, että tää oli vika kerta näin.. Laskettuun aikaan on kaksi viikkoa ja aika hidasta vaappumista alkaa eteneminen olla. Jee, kohta mulla on hengailuvauva! Jospa jo tämän vuoden puolella..

Tää edellinen hengailuvauva on jo niin kasvanut, että ei tälleen ees pysy sylissä enää. Onhan se jo vuoden täyttänyt, ei sitä enää paljon hengailla vaan vauhtia pitää olla! Mutta edelleenkin sekä lapsi että sen äiti ovat ihania ja näkemisenarvoisia!
En vaan malta enää odottaa, että se pieni syntyy.

Seittemäntoista

Eilen paketoin joululahjoja. Mulla on ollut harvinaisen vahva joulufiilis jo pitkään, mutta ei yhtään sellain Haluan kaikkea perinteistä joulua, kuten punaista ja vihreää. Ennemmin kaikkea muuta. Kuten joulukorteissakin aika paljon näkyy..
En halua käyttää yhtään perinteistä joulupaperia. Mielestäni on hölmö ostaa paperia vain joulua varten, kun materiaalia pakata löytyy mistä vain ja kierrätys ei koskaan oo pahasta. Vähän ideariihtä kun pistää pystyyn, niin jo kummasti keksii. Tänä vuonna käytin suurimmassa osassa (tähän astisista) paketointiin vanhoja kaava-arkkeja. Lähetin idean jo eteenpäinkin ja lupasin viedä kaava-arkkeja, jotta idean saa hyödynnettyä! Parhaat ideat on parasta jakaa.
Mulla on suuret määrät askartelutarvikkeita ja niissä on aika paljon kerran käytettyjä, hyväkuntoisia nauhoja, papereita yms. sen sijaan, että heittäisin ne pois. Roskaa tulee muutenkin niin paljon, että jos sitä voi vähentää käyttämällä jotain aiemmin käytettyä uudelleen, teen sen mielelläni.

 Isoissa on käytetty paperina vanhoja kaava-arkkeja ja koristuksina toisessa Tigerin tarrarusetti ja toisessa jokin vanhaa pakettia koristanut nauha. Oranssi on paperinen valmispussi koristeltuna pitsinauhalla ja tarralla. Valkoisessa paketissa on käytetty uusien kenkien suojana ollutta silkkipaperia, sydäntarroja sekä vaatteista leikattuja "henkarinaruja". Punainen on tavallista helmiäispaperia ja paketti on koristeltu aiemmin talteen otetulla narulla.

Näissä on käytetty kaava-arkkeja, tarroja, pitsinauhaa ja kierrätettyä silkkipaperia. Sininen on valmispussi ja lumihiutalenauha on tarranauhaa Sinooperista.

Ensimmäisessä paketissa on käytetty Tigerin kuviopaperia, kätköistä löytynyttä narua (alkujaan uusi kaupasta) ja tarralappua. Toisen paketin sisällöllä ei ole mitään tekemistä Marimekon kanssa, mutta paperi on kierrätettyä, nauha kaupasta. Viimeisessä on käytetty kaava-arkkia ja kierrätettyä narua.

Mun mielestä tässä joulun lahjahässäkässä on kaikista parasta paketointi. Paras joulustressinpoisto-oivallukseni on ostaa lahjat vain niille, jotka tulevat mieleen jotakin asiaa katsellessa. Tänä vuonna olen tyytyväinen löydettyihin lahjoihin, toivottavasti myös niiden saajat ovat. Vielä on muutama, joille olisi kiva keksiä, mutta jos en keksi, niin ens vuonna paremmalla tuurilla.
Tässä tekniikassa toki on haittapuolena se, ettei välttämättä saa paketoida niin paljoa. Paitsi jos paketoi kaiken erikseen (että kun jollekkin on muutama eri juttu, niin paketoi kaikki omiinsa sen sijaan, että pakkaisi ne yhteen).

16!

Olen tänä vuonna askarrellut 76 joulukorttia ja askarteluinnostuksesta olen kirjoittanut tässä ja täällä. Nyt jaan muutamia kuvia lisää.

 

Kortteja on edelleen liikaa, mutta onneksi ne ei vanhene. Viime viikolla vein postiin 16 korttia punaisessa kuoressa ja yhden erillisen, joka lähti Ranskaan asti. Toivottavasti päätyvät perille asti! Myin tutulle muutaman kortin ja lähetin mummille käyttöön muutaman. Mutta edelleen niitä on. Keskiviikkoon asti ehtii lähettää 1. luokan merkillä, jotta ehtii jouluksi. Eli jos kortit pyörivät vielä pöydällä, niin äkkiä postiin! Mä en lähetä enää yhtään, pakkaan ylijäävät laatikkoon odottamaan ensi joulua.

Viistöist

Eilen olin työporukan kanssa keilaamassa ja syömässä. Kyllä oli kivaa meillä!

Sen jälkeen kävelin kaverin pikkujouluihin. Olin vähän miettinyt, etten ollenkaan menisi, mutta kannatti mennä! Oli herkkuja ja hyvää seuraa.

Tässä kierrätysaskarteluvinkki jouluksi tuomaan hyvää mieltä. Yhteen enkeliin tarvitset wc-paperirullan, valkoista maalia, kaksi (valkoista) nappia, liimaa ja valkoista kartonkia siipiin.

14

Kävin tänään kampaajalla, jee!
Tykkään käyä kampaajalla, mutta mielellään vain tietyn fiiliksen vallassa. Eli parasta on mennä sillee "Moi, oisko teillä aikaa tänään?" ja niin yleensä teenkin. Kuten myös tänään. Tänään kävi supertuuri "Joo, 5 minuutin päästä, käy vaan istumaan."
Mulla on muuten niin kalenterinvaraista tää eläminen, että itsensä hemmottelu on parasta hoitaa silloin, kun siltä eniten tuntuu eikä lyödä lukkoon mitään tiettyä hetkeä. Tänään tarvitsin juuri tätä.

Nyt alan valmistautua pikkujoulumeininkeihin.

13

Tähän päivään kuuluu monta hyvän mielen juttua, taidan vain kirjoittaa niistä ilman sen kummempia kuvia tai muita.

Aamulla matkustin siskoni koululle (entiselle työpaikalleni) katsomaan Lucia-kulkuetta. Matkalla bussissa kuulin kahden teinin keskustelevan
"Mikä on Lucia-kulkue?"
"Se on se, missä se yks tyyppi on seppele päässä ja lauleskelee sitä Santa Luciaa ja ne muut tyypit on siin kintereillä."
Mua alko vähän naurattamaan. Mutta ihan oikeilla jäljillähän se toinen oli, ties ees vähän mistä on kyse, toisin kuin se toinen.
Mun "pieni", maailman rakkain sisko sai kunnian olla koulunsa Lucia, voi muru! Mulla oli sama kunnia silloin aikoinaan. Isä oli tänään niin ylpeä, ei ole monella sitä kunniaa, että molemmat tyttäret ovat saaneet olla Luciana. Tänään oli kyllä jotenkin niin hienoa ja ne oli kaikki niin hirmu söpöjä. Ja hei, mun muru laulo ihan yksin yhen laulun, mä en ois ikinä moiseen suostunut ees! Vaikka onhan noi lasten esitykset aina vähän tollasia, huonosti kuuluu ja vähän säädetään, mutta ehkä just se tekee niistä niin ihania.

Iltapäivällä töissä kävin kysymässä, mitä lapset leikkivät. Olivat laittaneet ison, pudonneen männyn oksan ikään kuin katoksi. Vastaukseksi sain "Meillä on Käty-bileet!" Hämmennyin vastauksesta ja kysyin muka kovin tietämättömänä, että mitäs se tarkoittaa. Sain vastaukseksi syvän huokauksen saattelemana "Eksä muka tiiä? Nooo, se tarkottaa sitä, että on jotku bileet jossain." Ei tainnut tyttö itekkään tietää, mutta hyvä että leikin saivat aikaseksi.

Toiset lapset "koristelivat joulukuusta" eli laittoivat puista myrskyssä pudonneita oksanpätkiä lehtensä varistaneeseen puskaan. Ylpeinä esittelivätkin sitä "Kato, eikö näytä ihan joulukuuselta?" Jep. Myöhemmin esittelin poikien taidonnäytteen työkaverille joulukuusena. Sain kommentiksi "Hä, ai missä? Ai toi risukasa?" Kyllä, tai siis joulukuusi.

Samaisessa ulkoilussa yks kaks vee antoi mulle yllätyksen "Kato, tammenperhonen!"

Voi murut sanon minä vain.

Tolv.

Pakko heti hehkuttaa! Soittoni onnistui ja sitä jopa kehuttiin, mutta jestas ku jännitti. Huh hah. Onneks se on ohi nyt.

Tänään olen elänyt itselleni. Se on välillä tarpeellista ja tänään ihan pakollista. Vaikka tosin ostin joululahjoja muille, mutta kuitenkin, omaa aikaa ja vain sellaisiin paikkoihin, joihin teki mieli mennä ja vain sellaisia juttuja, joista tuli joku mieleen.
Paras joululahjaoivallukseni: Osta vain niille, jotka tulevat mieleesi tavaroita katsellessa. Tänään löysin juuri sellaisia. Tuo näyttää ihan siltä ja tämä ihan tolta, jee!

Ja koska postaus kertoi lahjoista, jaan tämän monia kehuja saaneen, itse askarrellun lahjakassin vähän niinkuin vinkiksi. Helppoa ja ekologista! Askartelusta tulee hyvä mieli. (Paketti ei liity tämän vuoden joululahjoihin)

11.12.13

Tää viikko on menty superjoulutunnelmissa, joulujuhlaviikko! Hiphei ja huomenna se on sitten ohi.

Mutta aiettä mikä huilunsoitto-fiilis on taas iskeny ja se on niin-niin ihanaa! Kävin tunneilla soittamassa poikkihuilua monta-monta vuotta. Tuntien lopettamisen jälkeen olen soittanut lähinnä jouluisin. Jotenkin ennen joulua iskee aina valtava "Pakko soittaa huilua!"-tunne ja se tuntuu niin kivalle. En ole niinkään varma, kuinka kivalta se soitto kuulostaa, mutta ainakin tuntuu mahtavalta. Jee. Jouluksi aion pakata mukaan ainakin huilun. Ei muulla niin väliä. Että anteeks vaan äiti, joudut kuuntelemaan... Muut ehtii osansa jo saaha ennen sitä.

(Tähän kuuluisi nyt se kuva, muttakun sellasta ei ole, tarina saa riittää)

Täys kymppi!

Kesällä yhden ystäväni pyörä varastettiin. Kaveriporukalla (ja muutaman sukulaisen lisäyksellä) hankittiin hänelle synttärilahjaksi uusi pyörä. Järjestettiin piknik tyttöporukalla ja annettiin hienoksi koristeltu pyörä. Lahja ja päivä oli täys kymppi! (Niinkuin kaikki mun naiset. Ja tämän päivän päivämäärä.)

Myöhänen ysi.

Eilinen postaus jäi, koska vietin illan siskon kanssa ja jäin isälle yöksi.

Löysin kätköistä tälläsen söpöyden. Voi sisko pieni. Vaikka se ei enää ookkaan noin pieni ja söpö, on se edelleen söpö ja ihana ja hyvin rakas. Vähän myös rasittava, mutta sehän kuuluu tähän sisarusjuttuun. Maailman paras sisko just mulle, puss.
(On kaksi syytä kuvaan: Se, että olin eilen siskon kanssa ja se, että se on ihan kohta yheksän niin sehän sopi yheksänteen luukkuun just.)

8.

Koska on myöhä ja koska huomenna on aikaisin töitä ja koska olin retkellä (eli yöunien kesto kyseenalainen) aion vain pikapostata ja kertoa paremmalla ajalla kaikkia kivoja juttuja.

Mutta hyvän mielen kalenteriin sellainen lisäys että Aiettä mä rakastan tota partiota ja niitä tyyppejä siellä, puss! Lauantaina oli K18-Spa, kasvonaamiot, jalkakylvyt, kuorinnat ja kaikki. Ja kurkut silmillä. Ja tosiaan, se sauna. Ja mulle oli ostettu terapiasuklaa, voi teitä ihanuudet. Sellasta.

Seiska.

Koska olen keskellä metsää Koska partio, aion jakaa uudelleen tämän joskus keväällä laittamani kuvan. Ehkä tälläkin retkellä on kermavaahtobileet. Ei tosin kuistilla, voi olla liian kylmä. Kerron retkikuulumisia kotiin palattuani.

 

6.

Hyviä Itsenäisyyspäiväjuhlia ja hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi! Me ollaan partioretkelle, että sellaset juhlat sitten.. Tässä sitä juhlatunnelmaa sitten.

Tämä kuva löytyy jo aiemmin blogista postattuna, mutta halusin vähän muistella. Hyvän mielen kalenterihan tämä on eli (vanhoja) juttuja, joista tulee hyvä mieli. Tää oli se täydellinen juhannus.

(Tämä ja seuraava postaus ovat ajastettuja, enhän voi jättää kalenterin luukkuja avaamatta metsän takia!)

Viis

Meillä oli töissä tänään isovanhempienpäivä. Sen kunniaks mun ajatus oli jakaa mummin hääkuva, mutta oon tainnut poistaa sen koneeltani..

Paremman puutteessa laitan kuvan mummolasta. Tuolla vietin kaikki lapsuuteni lomat ja aiettä. Mua pelottaa se hetki, jos tai kun tuo ei enää ookkaan mun mummola vaan jonkun ihan muun koti. En haluu.

Neljäs neulansilmä

Tänään haluan jakaa päivän voimalauseen. Joka sopii moneen tilanteeseen kuin lanka neulansilmään, siitä otsikko...

"Haluaisin kaataa päälle ämpärillisen kylmää vettä - jos se herättäis näkemään ympärilleen ja palaamaan maan pinnalle - näkemään jotakin arvokasta!"

 Kiitos.

Kolmas.

Viime kesänä tehtiin kesäleirillä Meksikolaisia ovikoristeita. Tämä oli niistä monista liikuttavista ehkä liikuttavin. Voi muruja, millä tarkkuudella ne näitä teki. Malli näytti tältä.

Luukku 2 ja jouluhelpotus

Mä oon tässä vähän meinannut stressata siitä, että mites sitä tänä vuonna joulunsa viettäis. Vaihtoehtoja ois monia, muttakun mikään ei ole entisensä. Niin tässä on pitänyt pähkäillä, että kenelle tuottaa pahan mielen ja kenelle ilon ja kuinka paljon haluaa totutusta joulutunnelmastaan luopua. Mutta tänään kaikki vähän niinkuin loksahteli paikalleen ja ah, ei tarvitse enää miettiä.. Vaikka kyllä tää perinteistä paljon poikkeaa. Katsotaan ensi vuonna sitten taas uuestaan..

Mutta sitten taas kalenteriin. Eilen ehin jo päivittää, että kuvakalenteri, mutta sitten kattelin kuvia ja iski paniikki että apua, enhän mä saa 24 hyvän mielen kuvaa, jotka haluan blogissa jakaa. Suurin osa on kuitenkin niin henkilökohtaisia, että ei niitä halua kovin monelle jakaa tai niihin liittyy niin vahvoja muistoja.. Sitten päivitin kalenterisäännöt uuestaan ja aloin keräämään kuvia valmiiksi. Kyllähän niitä saisi sen 24, mutta taidan silti pitäytyä siinä, että voin laittaa muutakin kuin kuvia. Katsotaan, miten tämä muotoutuu. Tässä kuitenkin kakkonen.

Kuva on Flowsta (josta en sitten lopulta ikinä julkaissut omaa postausta..). Lapun toisella puolella oli numero, jonka työntekijä huusi, kun annos oli valmis noudettavaksi ja nautittavaksi. Teksti piristi kivasti, varsinkin kun oli hyvää seuraa oikeastikkin. Lappuja oli muutamia erilaisia (kaksi muuta näin kavereilla, mutta en muista mitä niissä luki.) Onni on hyvä seura myös ruokaa syödessä.

Joulukalenteri, luukku 1 ja selitys

Joulukuu! Hei, mihin tää vuos on mennyt? Seuraava kuu on jo ens vuotta. Huhhei. Viikonloppu oli kiva, pikkusisko oli kylässä pe-la, askarreltiin joulukortteja, leivottiin ja käytiin syömässä. Laatuaikaa <3 Joulukortteja on nyt niin paljon, että hukun niihin. Jos on siis tarvetta uniikeille, käsintehdyille joulukorteille, niin ilmoittaudu, täältä löytyy!
Lauantaina oli parhaiden naisten parhaat pikkujoulut, herkkuruokaa ja herkkuseuraa. Noi naiset on niin tärkeitä ja rakkaita, ettei kukaan voi käsittää.
Tänään kävin vanhalla koululla joulumyyjäisissä.

Mutta ei viikonlopusta sen enempää, että pääsen taas nukkumaan. Nyt aion tsempata blogin kanssa ja siksi aloitan joulukalenterin, pakko kirjoittaa joka päivä edes jotain. Ajatuksena on lisätä joka päivä Hyvän mielen muisto kuluvalta vuodelta. Kuva, biisi tai jokin muu juttu, riippuen miten ideat riittää.  (ja ehkä edellisiltä vuosilta, jos niistä löytyy parempia.)
Aloitan tällä viime kesän ihanimmalla. Puss rakkaat.

 

Pakko vielä loppuun kertoa. Väiteltiin siskon kanssa jostain tapahtuneesta. Lopuksi hän totesi: "Se, että sä oot isosisko ei tarkota sitä, että sä oot aina oikeessa. Vaikka tää on kyllä eka kerta, kun olit väärässä!" Rakastan tota lasta.