Töissä oli tänään aika peruspäivä, kun sinne lopulta pääsi. Työssäni on se positiivinen puoli, että saa ulkoilla päivittäin. Erityisen positiivista se on silloin, kun ilma on näin hyvä kuin esim. tänään. Päivän suuri ilo oli se, että keinut maalattiin, jee! Siis ne tukirakenteet.
Töistä poljin tapaamaan yhtä äippäriään viettävää työkaveria tyttärineen. Voi mikä söpisläinen! Aina välillä harmittelen, ettei kavereilla vielä oikein ole vauvoja. Tunnen aika vähän vauvaseuraa, jonka kanssa voisi säännöllisesti käyä hengailemassa ja nuuhkimassa vauvan tuoksua. Ihan vaan, jotta ei itse vielä tarvitse omia tehä.. Mutta tämä parivaljakko on yksi sellainen. Käytiin syömässä ja jätskillä ja vähän shoppailemassa. Valkkasin tytölle mun mielestä kaikista kivoimman asun, voivat sitten aina mua muistella.. Tai oikeestihan äitinsä sen valkkas, mä vaan annoin painavan mielipiteeni vaihtoehoista. Ja neiti komppas mukana.
Sekä äidin että tyttären seurasta tulee aina hyvälle tuulelle. Kiitos seurasta, koitetaan treffata pian uuelleen!
Kotiin lähin mansikkakojun kautta. Odotan, että milloin iskee stoppi mansikoiden syöntiin tällä tahilla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti