torstai 25. huhtikuuta 2013

Partio - mikä ihana tekosyy...

Uhkasin partiopostauksella ja nyt on sen aika. Tästä tulee pitkä, älä aloita lukemista, jos on kiire.

...vain olla. Se on kaikista kivointa, kun hengailuseuransa valitsee tarkoin.
Myös hengaillessa voi olla hyödyksi, esim. Laiturilla hengaillessa voi seurata limasodan jäljiltä pesulle tulevan lapsilauman turvallisuutta tai riippumatossa löhöillen valvoa hiljaisuutta.

...olla ulkona. Tosin rusketusrajat huivista aiheuttaa aina myötähäpeää ja tuntuu itsestä peittelemisen arvoisilta, mutta kertovat myös siitä, että sää on ollut hyvä ja siitä on saanut nauttia. Ja varmasti myös tehdä siistejä juttuja, koska niistä partio koostuu.

              ...kisata. Vuosien varrella on kisattu vaikka mistä. Tänä talvena täytekakkujen tekemisestä.

  ...olla vähän likainen. Ah mikä tunne, kun saa jalat puhtaaksi. Ei tarvitse välittää ulkonäöstä ja meikkaamisenkin voi unohtaa, jos huvittaa. Kynsien lakkaaminen tosin tuo metsäänkin vähän luksusta. Kynsilakkapurkki on melkoisen suosittu jossain vaiheessa viikon leiriä, vähän naiseutta.

...syödä hyvin. Lämpimät voileivät maistuvat ihan erilaiselta keskellä metsää omatekoisella halsterilla tehnynä kuin missään muualla. Paljon paremmilta! Kuten kaikki muukin ruoka. Herkutella voi  vaikka tikkupullilla (taikina tosin ei kovin houkuta) tai suklaabanaaneilla. Karkkia löytyy aina, jos ei itseltä niin jonkun lapsen lahjoituksena tai johtajaherkkuna. Ilman karkkia on hankala selvitä retkeltä.
 
...tehdä erikoisia juttuja. Esimerkiksi etsiä ympäri pääkaupunkiseutua mahdollisimman halvalla n. 1000 karkkia, laskea ja pussittaa niitä. Ihan vain siksi, että niitä oli päätetty antaa palkinnoksi. Lapset (ja miksei isommatkin..) tekevät lähes mitä vain, jos tiedossa on karkkia. Vaikka juoksevat ympyrää k-a-u-a-n, koska joka kierroksesta saa yhden karkin. Tai suorittavat erilaisia tehtäviä huivilla sidottuna kaveriin. Ja kivaa on!

...lähettää kuvia itsestään läheisille. Pitkällä leirillä aina vähän ikävöi perhettä ja onneksi on nykyaika. Vastauksena tähän kuvaan sain ihanan pusukuvan perheeltä. Sillä jaksoi taas.

...luontokuvata (ja vain olla). Kun hommat on hoidettu voi keskittyä epäoleelliseen, kuten siihen, kuinka jättimäisiltä puut näyttävät ja tuntuvat kaatuvan päälle, kun makaa maassa rinkka tyynynä.

...olla aito. Ilveillä. Jokaisen partiolaisen kuvista löytyy itsestään ja muista otettuja kuvia, joissa näyttää lähestulkoon tälläiseltä. Kameralle toki poseerataan, mutta ei suinkaan pyritä näyttämään mahdollisimman kauniilta ja ihanalta, kuten vaikka bilekuvissa. Jos asu on tämä, voi yhtä hyvin olla söpö näyttämällä vähän hölmöltä. Partiokuvia kattelemalla on paljon kivempi fiilistellä kun bileillan kuvilla, jotka on yleensä vähän pinnallisia. Kumisaappaissa ja fleecessä ei voi näyttää pinnalliselta. Silloin voi olla vain aito. Partiossa oma tyyli voi olla mikä vain, mutta kyllä asussa on jotain käytännöllistä yleensä aina. Lapsilla ja aikuisilla, nuorilla tyyli menee usein käytännöllisyyden ohi. Varusteista huolimatta tai niien ansiosta voi olla siistiä ja tehä melkein mitä vain! Jos ei pelkää, että kynnet katkeaa. Mutta partiossa ehkä siisteintä on just se, että oma tyyli voi olla mikä vain. Partiossa on kaikkia partiopissiksistä paperipartiolaisiin. Ihan omana itsenään, sulassa sovussa. Kannattais sunkin kokeilla! Ei oo olemassa mitään väärän tyylistä.
...rakentaa iglu. Missä muualla niin tulis tehtyä? Rohkeimmat on myös yöpynyt siellä. Tekemisen puutetta ei ainakaan tuu, rakentamiseen saa hyvin aktivoitua porukkaa, pitkäksikin aikaa.

...runoilla. Parhaissa tapahtumissa on joku teema ja mitä paremman teemasta haluaa, sitä enemmän täytyy käyttää sanallista luovuutta. Se puhkeaa yleensä kukkaan noin neljännen leiripäivän väsymyksessä.
 
...tehdä ihan mitä vain. Lähes kaikki siisteimmät kokemukset liittyy partioon. Ehkä siksi, että partiossa voi ihan oikeasti tehä vaikka mitä. Ei siellä oo pakko johtaa 7-vuotiaita kerran viikossa, auttaa mummoja kadun yli ja tehä solmuja. Mitä vanhempi on, sen enemmän voi itse valita, millaisista asioista oma harrastus koostuu. Voi osallistua ravintolapäivän kokkailuihin, käyä vain retkillä ja tapahtumissa, suunnitella yksittäisiä ohjelmia tapahtumiin, käyä kursseilla, seinäkiipeillä...  Kun pääsee itse suunnittelemaan toimintaa muille, voi suunnitella vain kivoja tapahtumia. Tänä keväänä meillä on salapoliisiretki, johon saa tuoda kaverin ja perhepiknik kaikille jäsenille. Koska ideat kuulosti meiän mielestä kivoilta. Partion harrastamisessa vain mielikuvitus on rajana.
 
(Ja toki, kyllä partiossakin välillä on tylsiä juttuja ja stressiä ja ärsytystä ja vaikka mitä tyhmää, mutta niistä selviää. Kuten yleensä muuallakin. Selviäminen myös tuntuu helpommalta siellä kuin esim. työstressissä, siellä on kaikki ne siistit tyypit, eihän siellä voi murjottaa. Tee kupla ja puhalla kaikki pahat ajatukset pois, puuh!)
 
Haastan sinut selvittämään, millaista siellä oikeasti on (jossei tämä selventänyt). Rohkeimmat ehkä uskaltautuvat jopa kokeilemaan jotain juttua. Vaikka partiossa on pienet piirit, sekaan mahtuu aina. Eikä pakko ole tulla partiolaista, vaikka kävisi jossain vähän tarkkailemassa. Tervetuloa kokemaan ehkä maailman siistein harrastus!
 

5 kommenttia:

  1. Olipa kiva teksti!! Ja niin totta jokainen kohta :) ps. laiturilla hengailu oli kyl parasta, ihania muistoja <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Totta kuin kirkonrotta! Ihania muistoja ja ihana Milka <3. (oikeestaan kun aattelee, liityt noista kuvista aika moneen.. Tai siis niihin tapahtumiin, missä ne on kuvattu.)

    VastaaPoista
  3. IHANA POSTAUS! :) Tulipa ikävä partioaikoja...

    VastaaPoista
  4. Kiitos :). Partioaikoja kannattaakin ikävöidä.

    VastaaPoista
  5. "Esimerkiksi etsiä ympäri pääkaupunkiseutua mahdollisimman halvalla n. 1000 karkkia, laskea ja pussittaa niitä." :DD Sun viimevuoden operaatio..:D

    VastaaPoista