Asiakaspalvelusta ja kysymisestä

Olen itse ollut varsinaisessa asiakaspalvelutyössä vain kerran, opiskeluaikoina lipunrepijänä teatterissa. Se oli kyllä ihan mahtava työ! Siinä tapas kyllä kaikenmaailman ihmisiä. Joka iltaiset vitsit alkoi jossain vaiheessa enemmän ärsyttää kuin naurattaa. Tyypit luulivat aina olevansa vitsikkäitä esim. Kysyessään "Onks tää oikee vai väärä puoli?" (ovia oli yksi, josta mentiin sekä Oikealle että Vasemmalle) tai "Ai, eiks tästä saakkaan hypätä?" (kun ihmiset tulivat permannon lipulla parvekkeelle ja heitä ohjeisti menemään portaita alas.)

Asiakaspalvelussa on haasteensa. Ja asiakaspalvelijat ovat ihmisiä, joilla heilläkin on hyviä ja huonoja hetkiä. Tärkeintä on mielestäni kunnioittaa asiakasta.

Olen käynyt jo monta vuotta samalla kuntokeskusketjulla liikkumassa. Syksyllä päivitin jäsenyyteni koskemaan kaikkia ketjun keskuksia, jonka ansiosta olen liikkunut enemmän. Olen saanut mielestäni hyvää tai melko hyvää asiakaspalvelua aina asioidessani siellä. Viime aikoina olen toki tarvinnut enemmän apua siltä respahenkilöltä, kun olen käynyt ensmmäisiä kertoja eri keskuksissa. Missä on pukkari? Mistä löydän tämän salin? Minne jätetään kengät?

Viime viikolla kuitenkin yllätyin avuliaisuuden vähyydestä ja siitä asenteesta, jolla kysymykseeni vastattiin. Minut toivotettiin iloisesti tervetulleeksi keskukseen ja respahenkilö sanoi, että hän voi höylätä korttini (osa on tarkkoja siitä, että sen höylää itsepalvelupisteellä, mutta mielestäni on aina kivempaa, kun voi asioida ihmisen eikä koneen kanssa.)
Sain lappuni ja menin pukkariin. Vaatteet vaihdettuani aloin katsomaan lappuani, jossa luki salin kohdalla Aerobic. Jaha,kun niissä opastekylteissä lukee vain Sali1 ja Sali2, mistä mä voin tietää, mitä tää tarkoittaa. Olin käynyt keskuksessa vain kerran ja silloin lapussa luki selkeästi Sali1.

Menin takaisin respaan ja kävin seuraavan keskustelun:

"Missä salissa tää tunti on?"
(Nainen katsoi koneelta) "Se on tossa aerobicsalissa!" (Senhän mä olin voinut lukea jo lapustani..)
"Niin, mutta missä se sali on?"
"Tuolla!" (Niinkuin kaikki muutkin, joo.)
"Joo, mutta mikä sali se on?"
"No se Aerobic!"
"Siiiis.. Mä oon täällä ekoja kertoja, eli siis mikä niistä se on?"
"No se on yks niistä kolmesta ovesta. Se isoin sali."
Nojaa-a, kiitos vain, tämäpäs selvensikin.. Nainen katsoi minua koko keskustelun ajan kuin olisin ollut ihan ymmärtämätön. En jaksanut enää selventää, joten kiitin ja palasin alkupisteeseen.. Käytävään oli onneksi jo alkanut kerääntymään ihmisiä, joiden oletin olevan menossa samalle tunnille. Mutta ois ollut ihan kiva, että se respan ihminen olis ainakin kertonut, että täytyy hakea matto toisesta salista.. Noh, ei se mitään. Pääsin tunnille ja kaikki hyvin.

Mietin vain, että eikö ne oo siinä respassa siks, että niiltä voi kysyä mitä vain? Mielestäni kysymykseni oli ihan normaali ja esitin sen selkeästi ja ystävällisesti.

Tottahan se on, että kun asiat on itelle itsestäänselvyyksiä, käy helposti niin, ettei oikein ymmärrä, miksi joku kysyy sitä..

Kysyvä ei tieltä eksy..

Toppahousut helpottaa elämää

Mietin joku aika sitten kotimatkalla jumpalta, että pitäisi kirjoittaa toppahousujen näppäryydestä, mutta mähän oon sivunnut aihetta aika tarkalleen vuosi sitten täällä. Olin ihan unohtanut koko tapauksen, mutta tilanne muistui elävästi mieleen, kun luin tekstin. Kaikenlaisia tyyppejä sitä tapaakin..

Mutta palataan toppahousuihin. Ne on kyllä näppärät, vaikka mua häiritsee niiden kahina ja kömpelyys eikä ne nyt kauheen hehkeetkään oo. Parempi silti, kuin pilkulliset reidet. Tänä talvena ei kauheasti ole pakkasia näkynyt, mutta on mulla muutaman kerran ollut toppahousut. Ja parina päivänä olen käyttänyt ns. välikausihousuja (lähinnä siksi, että olen kiirehtinyt bussille suoraan työulkoilusta/ollut vaan laiska riisumaan niitä.)

Olen todennut toppahousut kätevämmiksi kuin sukkahousut. Ne lämmittävät enemmän ulkona, mutta sisällä niistä on helpompi päästä eroon. Ne eivät saa mitään housuja tuntumaan liian tiukoilta.
Ja niistä tulee sellainen proulkoilija-olo!

Kovallakin pakkasella voi käyttää mekkoa ja sukkiksia, kun vetää toppahousut päälle. Jumpan jälkeen voi lähteä suoraan kotiin, kun vetää treenitrikoiden päälle toppahousut. Ei tarvitse kykkiä ahtaassa pukkarissa eikä kastella hiuksia suihkussa, sen voi hoitaa sitten kotona (yleensä käyn suihkussa ja saunassa treenipaikassa, mutta toppahousupäivinä oikaisen).

Mun toppahousuissa on henkselit ja korkea vyötärö. Vähänkö niissä säilyy ryhti hyvänä ja on oikein sellanen timmi olo, kun tuntee koko kropan ja keskittyy siihen, miten sitä kannattelee (tai siis ei tarvii ees keskittyä, kun se pysyy ihan ite.)

Jos vielä meinaa pakastua eikä sulla vielä oo, niin hanki toppahousut! Nyt saattaa löytää alestakin.
Ne helpottaa elämää. Kun pääsee yli siitä, että ne kahisee ja näyttää... toppahousuilta.

Äggskalshuvud

Siskoni hävitti tänään avaimensa pizzamatkallamme. Tai niin hän luuli. Kiersimme kaikki lähipaikat ja kuljimme maahan katsoen. Ei missään. Puheluiden ja lapsen itsesyytösten jälkeen (hän jo mietti, mikä hänen syntymässään on mennyt pieleen) päädyimme soittamaan kiinteistöhuoltoon. Sepäs olikin melkoinen puhelu..
Ensin virkailija ei meinannut löytää paikkaa rekisteristä ollenkaan. Voisko kaikki vaan lukea kadunnimellä? Ja kun talo löytyi, olimme seuraavan haasteen edessä. Mähän en asu asunnossa. Pohdintojen jälkeen virkailija soitti päivystävälle huoltomiehelle, joka ensitöikseen epäili, että olenko aikuinen. Kiitos vain. Keskustelin hänen kanssaan pitkään siitä, että miten voimme todistaa olevamme oikealla asialla. Asunnon oikea omistaja kun istui lentokoneessa.. Painotin, että osaamme kyllä kuvailla asuntoa. Lopulta muistin, että henkkarini ovat asunnossa sisällä ja hän lupasi tulla.
Pitkän odottelun jälkeen hän saapui ja päästi meidät rappuun, mutta asuntojen avaimet eivät olleetkaan siellä, missä hän luuli ja joutui lähtemään hakureissulle. Onneksi olimme sentään jo rapussa.

Kun viimein pääsimme sisälle, pyysi hän henkkarit molemmilta. Omani löysin, mutta lapsen en.

Todistimme henkilön oikeaksi koulukuvilla! Onneksi ne riitti.

Mitä tästä opimme? Älä luota lapseen.

(Isä kutsui siskoa otsikon sanalla.)

Musiikki on Sydämen kantaja

 Kuten olen blogissa monesti todennut, musiikki on suuressa osassa elämääni, esim.

Biiseillä saa kuvattua viikon tunnelmia, kun ei muuten osaa.
Tai kiteytettyä koko kesän kuten Kesä-soittolista 2013
Uusia biisejä kannattaa vinkata ja niistä voi tulla nopeastikkin tärkeitä.
Osa musiikista kasvaa muita suuremmaksi kuten tämä.
Musiikkiin liittyy myös korvamatoja ja biisin karkoitusta.

Olen usein käyttänyt biisien sanoja myös otsikoina blogissa. Useimpiin tilanteisiin liittyy jokin biisi tai siinä hetkessä tulee mieleen pätkä jostain sanoituksista. Esim. jos joku sanoo jotain, ja tadaa, yksi sana laukaiseekin korvamadon päässä. Kun selasin vanhoja tekstejä, on monessa-monessa jokin biisiviittaus. Tai niissä kerrotaan keikoista tai muista. (Täytyykin alkaa tarkistelemaan kevään keikkatarjontaa!) Siksi valitsin nostettaviin teksteihin vain muutamia..
Kuuntelen yleensä sanat tarkkaan. Usein etsin ne myös netistä. Luettuna sanat saattaa ymmärtää toisella tavalla kuin kuultuna. Paljon laajemmin. Biisien sanoitukset antavat usein voimia ja ymmärrystä jokapäiväiseen elämään.

Maanantain jumpalla soi venyttelybiisinä sellainen biisi, jota en ollut ikinä kuullut. Tunnistin laulajan äänen, mutta kesti kauan, ennenkuin keksin, kuka se on. Janna ei lukeudu suosikkiartisteihini, mutta tän biisin sanat kolahti.

"Reppuselkään jos meinaat mut nostaa, vielä mieti kertaalleen. Nyt jos sä saat viedä mun piikikkään pienen sydämen, sen jälkeen sua tarvitsen.

Tajuutko vastuun, jonka rakkaus hetkessä tuo? Sydämen kantajan taakkaa, pitää jaksaa tästä ikuisuuteen. Vaikka tilanteet muuttuu, teetkö kaikkes et jäisin sun luo? Jos päätät sydäntä kantaa, teetkö parhaas tästä ikuisuuteen?

Voitko vannoa, et muuta sun mieltä? Alkuhuuma kun haihtuu pois ja äkkii sä näät harteillas piikikkään vieraan sydämen, tahdotko kantaa myös sen?

Tajuutko vastuun, jonka rakkaus hetkessä tuo? Sydämen kantajan taakkaa, pitää jaksaa tästä ikuisuuteen. Vaikka tilanteet muuttuu, teetkö kaikkes et jäisin sun luo? Jos päätät sydäntä kantaa, teetkö parhaas tästä ikuisuuteen?"


Voit kuunnella biisin esim. täältä.

Bussikuski pelasti päiväni

Bussikuskit ovat yleensä mukavia, joskin usein ajattelevat enemmän aikataulua ja normeja kuin esimerkiksi kiireistä työmatkalaista. Tottakai, kaikkihan noudattavat työssään tiukkaa rutiinia.

Jos bussikuski odottaa viimeistä pysäkille juossuta, on se minusta mukavaa. Tai jos hän jo startattuaan pysäkiltä, pysäähtykin vielä odottamaan.
Mutta tän aamun kuski on parasta ikinä! Tarvottuani normaalia kauemmin tiukassa lumihangessa aamun kolmantena tienkäyttäjänä (en tajunnut ennen lähtöäni, että yön aikana on tullut viisisenttiä lunta ja kyllä,varaan aina vähän extra-aikaa, mutta tänään olisi tarvinnu extra-extra-aikaa), bussipysäkki näkyi jo. Mutta niin näkyi bussikin! Kävelen pysäkille niin, että bussi tulee takaani ja siitä kohtaa pysäkille on muutama kymmen metriä. Satuin katsomaan viereeni ja tadaa, bussi! Huidoin kättä ja yritin juosta, mutta ajattelin bussiin ehtimisen olevan sula mahdottomuus, eihän pysäkillä edes ollut ketään. Ehdin jo ajatella, miten nyt järjestän itseni ajoissa töihin. Mutta, kuski pysäyttikin bussin heti kun vain lumikasoilta pystyi, paljon ennen pysäkkiä ja jäi odottamaan! Ihana! Sain vielä valtavan hymyn vastaukseksi kiitokseeni.

Kuski pelasti mun ja muutaman kohta töihin kiirehtivän vanhemman aamun (ja päivän ja ehkä viikon.)

Kyllä nyt on mies oikeassa ammatissa!

Tomaattia mukissa

Kuten blogista on ehkä tullut ilmi, tykkään ruuasta - ja tykkään tehdä ruokaa. Yritän etsiä reseptejä, jotka ovat mahdollisimman helppoja ja nopeita ja/tai vaativat mahdollisimman vähän tekemistä/raaka-aineita, kuten esim. banaaniletut, perunasalaatti tai nutellakakku, jonka ohjeeseen palaan kevään aikana.

Tämän ohjeen löysin joskus kesällä kun googlasin "kananmuna uunissa". Ei tehnyt mieli keitettyjä kananmunia enkä jaksanut seistä hellan vieressä paistamassa. Eihän se kauaa vie, mutta silloin ei huvittanut. Ja halusin myös vähän vaihtelua totuttuun. En muista, mistä ohjeen alunperin nappasin, mutta tässä hieman sovellettu (kuten huomaa ehkä siitä, ettei määrät ole kovin tarkkaan ajateltuja..)

Annos tehdään siis teemukiin! Tai voi sen tehdä muuhunkin, mutta mun mielestä kiva idea ja näyttää söpöltä. Helppo syödä, kun voi pitää mukin korvasta kiinni, lähellä suuta (ei turhaan sotke joka paikkaa).

Tarvitset:
Tomaatteja (n. 2-4/kuppi)
Kananmunia (niin monta kuin annoksia)
Oliiviöljyä
Mausteita
Valkosipulia (kynsi/kuppi)

Määrät riippuvat siis kupin koosta ja siitä, kuinka ison annoksen haluat. Tein näitä tänään iltapalaksi treenin jälkeen kaksi kupillista, 2 luumutomaattia + 6 kirsikkatomaattia/kuppi.
Eli siis... Pilko tomaatit ja valkosipulit, sekoita kuppiin. Lisää mausteita maun mukaan (laitan yleensä ainakin suolaa, pippuria ja sokeria. Tänään laitoin lisäksi chilimausteseosta ja rosmariinia). Riko kananmuna päälle. Laita uuniin, 175astetta, n. 10-20 minuuttia (kunnes valkuainen on kypsä)

Vinkki! Ei kannata laittaa kovin paljoa öljyä. Muuten käy niin, että se nousee pintaan etkä huomaa, milloin valkuainen on kypsä!
Tähän voi käyttää hyvin erilaisia mausteöljyjä, esim. fetajuuston marinadi sopii hyvin.)

Tomaattikuppi on mun mielestä oiva iltapala/kevyt lounas sellaisenaan, mutta toki voi käyttää myös lisäkkeenä!

Viime vuoden aikana löysin paljon hyviä reseptejä, joita voisin yrittää jakaa kevään aikana blogissa (viime vuonna kun blogin kirjoittelu jäi vähän taka-alalle ja kaikki tärkeä jakamatta..)

Kotibrunssi

Tänään sain ihanan ystävän kylään. Olimme sopineet, että pitäisimme kotibrunssin. Tää tavaks, jooko?

Tarjolla oli itsepaahdettua mysliä ja luonnonjogurttia, karpalo-omenamehua, granaattiomenateetä, tomaatti-mozzarellasalaattia, avocadoa (sitruunasuolalla ja pippurilla maustettuna), perunamunakasmuffineja, hedelmiä, pähkinöitä ja suklaamuffineja. Kyllä oli hyvää ja kaunista (vaikka itse menun suunnitelleena ja kattauksen tehneenä sanonkin). Ja puolet halvemmalla kuin brunssipaikoissa!

Oli ihana vaan olla ihan rauhassa, kuunnella musiikkia, jutella kaikesta ja syyä kiireettömästi. Kiitos muru <3.

Harmi vaan, että SuomiLOVEN eilinen jakso oli just nyt laittamatta nettiin. Se ois kruunannut päivän.
Illalla kävin BodyBalancessa. Se oli oikein hyvä päätös mahtavalle päivälle.
Kohta nukkumaan ja huomenna taas kohti uutta työviikkoa!

Oisko iällä enemmän merkitystä kuin koolla?

Olin eilen ystäväni kanssa leffassa ja sen jälkeen skumpalla. Ilta oli oikein onnistunut ja ihana.

Kotimatkalla yöbussissa takanani oli joukko teinejä, jotka pitivät ihan älytöntä meteliä. Miksei kukaan ole opettanut niille äänenvoimakkuuden säätelyä? Heidän edessään mies, jota valtavasti ärsytti teinien ruma kielenkäyttö ja jota hän useasti, kovaa ja epämääräisin keinoin kommentoi.

Kun oma pysäkkini lähestyi, pysäytti kuljettava yllättäen jo ennen mutkaa. Pysäkkini on mutkan jälkeen. Edessä istunut poika alkoi meuhkata aiheesta, että minä aion jäädä vasta pysäkillä. Kuski meuhkasi takaisin, ettei hän aio pysähtyä siihen, koska jää kiinni ylämäkeen (varsinainen ylämäki.. Olen asunut ikäni samassa paikassa enkä ole kuullut että siihen "mäkeen" ikinä kukaan olisi jäänyt jumiin. Enkä ole ikinä nimittänyt sitä mäeksi, siinä on ehkä 10asteen nousu...).
Noh, jäimme bussista ja lähdimme tarpomaan lumipyryssä kotejamme kohti.

Siinä mäessä se "pysäkistä meuhkannut poika" aloitti keskustelun.

"Oota vähän. Mä voin varmaan kuvata ku mä haastattelen sua?"
"Siis mitä sä aiot haastatella?"
"Mulla on kouluprojekti joululomaksi ja mä kuvaan ku mä haastattelen sua."
"Joululoma tais mennä jo.."
"No emmä sillä videolla aio runkatakkaan!"
"Emmä niin ajatellutkaan, ajattelin vaan, että koulujen joululomat kyllä tais mennä, että mikähän projekti sulla on.."
"Meillä on vielä joululoma kun ei ollut syyslomaa"
(Haastattelu alkoi yllättäen)
- Mitä mieltä sä oot tasa-arvosesta avioliittolaista? Pitäiskö sun mielestä homoilla olla adoptio-oikeus? Ja sitte vielä semmonen, että mitä mieltä sä oot Pink Floydin uusimmasta levystä?"
(Videosta tuli varmasti hieno, kamala lumipyry, sivusta kuvattu pimeässä, pipo syvällä ja kaulahuivi tiukalla)

"Mä kyllä vielä vähän ihmettelen, että mikähän oli tää kouluprojekti. Miks sä kävit haastattelun suomeksi, jos kerran oot ruotsinkielisessä lukiossa?"
"Koska mä aattelin et sä et.. Ai siis puhuksä ruotsia? Sä näytät ihan suomenkieliseltä!"
"Ahaa."
"Pratar du svenska?"
"Jo."
(Aloitti haastattelun uudelleen ruotsiksi. En vastannut enää, mehän oltiin käyty se jo. Myös keskustelu käytiin loppuun ruotsiksi, mutta kirjoitan sen tähän suomeksi, jotta ei jää ymmärtämättä.)

"Ai siis ooksä suomenruotsalainen?"
"Joo."
"Mennäänkö kahville joku päivä?"
"Sä käyt lukiota, kuin vanha sä oot?"
"Joo, kuustoista. Mut mulla on iso pippeli!"
"No, mä oon kakskytviis."
(Onneksi tässä kohtaa oli aika kääntyä eri suuntaan ja sanoin viimeisen lauseen jo ylittäessäni tietä. Viimeisen lauseensa hän huusi perääni.)

"Kakskytviis? Mut mä tykkään siitä!"


Että sellainen kotimatka sitten.

Vaikea valinta

 Luvassa sekavaa tekstiä, josta ei kukaan ymmärrä mitään (enkä tiedä, onko tarkoituskaan), mutta oli pakko kirjoittaa jotakin...

Olen usein tuskaillut sitä, etten voi vaikuttaa omaan elämääni. Että jatkuvasti tapahtuu asioita, jotka joku muu päättää puolestani eikä mulla ole sananvaltaa. Miksi sillä jollain muulla on aina enemmän sananvaltaa kuin mulla?

Nyt olen kuitenkin suurten kysymysten edessä ja melkein toivoisin, että joku vain sanoisi mulle, miten olisi paras toimia. Olen miettinyt vaihtoehtoja oman elämäni toteuttamiseen jatkossa. Ja ajatellut, että mulla on aikaa punnita ajatuksia ja vaihtoehtoja ja vain elää tässä nyt. Muutoksia en kuitenkaan tekisi vielä. Että kyllä tää tästä menee omaa tahtia ja kun olen saanut asiat pääni sisällä ajateltua, voin ottaa askeleet, jotka mahdolliset muutokset vaatisi.

Mutta sitten. Yksi vaihtoehdoista tarjoiltiinkin mulle tässä ja näin. En ollut varautunut tekemään päätöksiä vielä, koska en halunnut vielä muutosta.  Ja nyt olen ihan pihalla. Mitä tässä pitäisi tehdä? Toteutuisiko muutokset toivomallani tavalla, jos valitsen sen tien? Mitä siitä seuraisi? Kun kuitenkin olen tottunut siihen, etteivät asiat menee niinkuin mä haluun.. Täytyy tässä vielä ottaa tarkemmin selvää ja varmistella asioita.
Ja sittenhän mun pitäisi ottaa vastuu tekemästäni päätöksestä ja seistä sen takana kaikissa tilanteissa. En ollut valmis tähän vielä..



Nyt pääni on sekaisin eikä äitikään vastaa puhelimeen!

Ihmiset häiritsee

Olen viimeisen noin vuoden aikana pyrkinyt oppimaan pois turhanärsyyntymisestä. Siis siitä, että alkaa ärsyttämään, kun edessä kävellyt ihminen yhtäkkiä pysähtyy tai kun asiat muuttuvat keskenkaiken tai kun jumppatunnilla on niin täyttä, että meinaa saada edessä jumppaavan varpaat suuhun.
Ja oppinutkin aika hyvin. Tai ainakin siihen, että se ärsytys ei jää päälle vaan on ihan vaan hetkellinen ja ohimenevä. Ärsytys on vaihtunut turhaantumiseen tai siihen, että häiritsee.

Muutama asia kuitenkin ärsyttää (tai lähinnä häiritsee) muissa ihmisissä edelleen:
- Ryhmäliikuntatunnilla ne, jotka menevät väärään tahtiin tai tekevät liikkeet väärin. Koko tunnin ajan. Kuinka suuria vaikeuksia voi olla hahmottamisessa, jos on annettu ohjeeksi lyödä (!) vuorotellen molempiin etukulmiin vastakkaisella kädellä (ohje ei ollut ihan näin monimutkaisesti muotoiltu, mutta siis vasemmalla oikeaan ja oikealla vasempaan kulmaan) ja ihminen heilutteleekin (!) saman puolen kättä kulmaan.. Toki välillä on liikkeitä, joita ei vain ihan ymmärrä, mutta kun ohjaaja selittää sanallisesti ja ympärillä on kakskyt muuta, jotka tekee liikkeen oikein, niin miten vaikeaa voi olla.. Kaikkien liikkeiden kohalla!
Mä ainakin alan epäilemään omia taitojani, jos edessä tai vieressä olija tekee jatkuvasti väärin. Että oonks mä ymmärtänyt oikein? Vaikka tunnilla jumppaakin vain itseään varten, tarkistan välillä lähellä jumppaavista, että omat liikkeeni menevät oikein.. Jos on takarivissä, ei joka hetki välttämättä näe ohjaajaa ihan suoraan.
Ja mua harmittaa sellaisten puolesta. Nehän ei saa oikeanlaista treeniä, kun ne tekee kaikki liikkeet väärin!
Ja toki, välillä on liikkeitä, joita ei pysty tekemään oman liikkuvuuden tai muun vuoksi ja ne korvaa jollain muulla, mutta ne hetket, jotka mua häiritsee on selkeästi sellaisia, että se ihminen ei vain ymmärrä.. Eilen vieressäni oli juuri sellainen. Hän oli koko tunnin ihan pihalla ja mua vähän säälitti ja teki koko ajan mieli ohjeistaa, mutta en kehdannut. Kun ei tiedä miten toinen sen ottaa, en kuitenkaan halua loukata ketään. Enkä itse haluaisi, että muut katsoo mun liikkumista tunnilla (tekeehän ne niin, mutta en halua tietää sitä). Vaikka toisaalta, haluaisin kyllä, että joku ohjeistasi, jos itse tekisin jatkuvasti selkeän väärin (kun kyse ei ole selkeästä fyysisestä rajoitteesta).

- Yleisessä saunassa (mulla on kokemusta lähinnä liikuntakeskuksien saunoista) se, ettei huomioi muita. Eilen menin saunaan, siellä ollut nainen heitti löylyä (ja paljon!) ennenkuin olin ehtinyt edes istumaan ja kysymättä, että onko se ok. Olettamus on, että jos ei siedä löylyjä, ei mene yleiseen saunaan, mutta mielestäni on silti kohteliasta kysyä, että onko heittäminen ok. Ainakin olis ystävällistä odottaa, että toinen ehtii istua. Myöhemmin saunaan tuli kolmas nainen, jolta ensimmäinen kyllä kysyi, että saako heittää. Öh?
Ihmetyttää myös ne, jotka heittävät löylyä oikeasti paljon. Tyyliin neljä kuuppaa ja usein. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta yleisissä tiloissa on mielestäni tärkeää ottaa muut huomioon. En tiedä, kuinka moni viihtyy saunassa, jossa löylyt lyö tajuntaan... Itse en tykkää olla löylynheittäjän roolissa juuri siksi. Kuinka usein pitäisi heittää? Entä kuinka paljon kerrallaan?

- Kaduilla ja kaupoissa sekoilevat ihmiset. Siis ne, jotka kävelevät ja yhtäkkiä pysähtyvät tai tekevät u-käännöksen tai alkavat muuten säätämään. Ne, jotka jättävät korinsa kassajonoon Pitämään paikkaa ja lähtevät vielä hakemaan jotain. Ne, jotka täyttävät koko käytävän tai hyllyjen välin vain olemalla. Ne, jotka eivät ensin tarkista, onko sovituskoppi vapaa vaan avaavat suoraan oven (anteeksi, mutta miksi kaikissa sovituskopeissa ei ole lukkosysteemiä?)

- Ihmiset, jotka eivät voi joustaa tai hypätä pois mukavuusalueltaan, ees ihan vähän, jotta joku asia helpottuis monien osalta. Koska itse pyrin ajattelemaan asioita monelta kantilta (miten päätökseni vaikuttaa muihin) on musta käsittämätöntä, että kaikki ei tee niin. Vaikka siis, ihmiset on erilaisia ja kyllä mäkin ensisijaisesti huomioin itseni, mutta jos asiat eivät liity vain minuun itseeni, pyrin huomioimaan muutkin osapuolet.

- Ihmiset, jotka ei vaan tajua.

Helpommalla pääsee, kun antaa ihmisten säätää ja pyrkii itse säätämään mahdollisimman vähän. Olen kuitenkin sen verran perfektionisti, että haluan asioiden menevän oikein (ja mielellään suunnitellusti vaikka olenkin hyvä muuttuvissa tilanteissa). Haluan myös, että ihmiset kääntävät katseensa omasta navasta muihin ihmisiin.
Ja ei, en koe, että itse toimin aina niin, ettei muita häiritse käytökseni. Enkä yritä pyrkiä mihinkään miellyttääkseni muita, mutta yritän vähän ajatella. Ainakin välillä.

Loppukevennys vähän aiheen vierestä, muttei kuitenkaan..

Myslivillitys

Mysli on kiistelty ruoka. Toisaalta,mikä ei olis. Tällä hetkellä tuntuu, että syöt mitä vaan, niin se on epäterveellistä tai muuten huonoa. Jos siis lehtien palstoihin on uskominen.. Helpommalla pääsee, kun jättää lukematta ja syö sitä, mikä hyvältä tuntuu.
Myslissä on usein paljon piilosokeria. En tykkää rusinoista myslissä ja senkin takia kaupan myslit ovat usein jääneet ostamatta. Välillä käyn Punnitse&säästässä ostamassa irtomysliä.

Aamupalani kulkevat sykleissä. Tällä hetkellä syön (erityisesti arkiaamuina) usein rahkaa. Viikonloppuna saatan leipoa aamulla tai paistaa kananmunia. Välillä ostan mehukeittoa murojen tai myslin kanssa. Rahka on kuitenkin selkeästi eniten syöty aamupala kodissani tällä hetkellä.

Olen kuitenkin kuluneen syksyn aikana innostunut paahtamaan myslini itse. Olen vienyt useita purkkeja lahjaksi. Enhän mä sitä kotona ole syönyt sen enempää kuin tähänkään asti, mutta sitä kuitenkin nykyään aina on.
Myslin tekeminen on helppoa ja siinä on lukuisia soveltamisvaihtoehtoja. Se on aina plussaa! Ja ainakin tietää, kuinka paljon sokeria ja muita aineita myslini sisältää.
Olen käyttänyt itse kuivatettuja omenoita ja mustikoita ja lisännyt mysliin hieman hunajaa tai siirappia.
Kuvien alta löytyy perusohje, jonka olen soveltanut makukokeilujen pohjalta.

Myslin perusohje:

3dl kaurahiutaleita
3dl ohrahiutaleita
2dl leseseosta
1dl auringonkukansiemeniä
2dl pekaanipähkinöitä
2-3rkl hunajaa tai vaaleaa siirappia
2rkl rypsiöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä uunipellille. Paahda uunissa 175C 15 minuuttia. Sekoita puolessa välissä paahtamista.

Jos haluat laittaa mysliin kuivattuja marjoja tai hedelmiä, lisää ne, kun mysli on jäähtynyt.


Muutama sovellusvinkki! Hiutaleet voi osittain tai kokonaan korvata pikapuurohiutaleilla (sellasilla, joissa on makua!) Hyvää tulee ainakin tyrni-kaurahiutaleista.
Pekaanipähkinät voi vaihtaa muihin pähkinöihin tai korvata erilaisilla siemenillä (viimeksi laitoin enemmän auringonkukansiemeniä, lisäksi pellavansiemeniä ja jätin pähkinät kokonaan pois.)
Mysliin voi käyttää mitä vain hiutaleita, leseitä, pähkinöitä ja siemeniä. Mielikuvitus ja makumieltymykset käyttöön siis!

Ja tuunauksen lisäksi parasta on, että purkin voi tuunata kivaksi!

Herkullisia myslihetkiä!

Naantalin aurinko

Elämässäni on paljon ihania tyyppejä ja osasta heistä olen kirjoittanut aiemmin ainakin täällä.
Opiskeluaikana hengailimme aika paljon neljän porukassa. Se porukka on vähän hajonnut, tyttöporukkamme kasvoi ja muuttaa muotoaan elämänmuutosten ja muiden myötä, mutta ystävyys säilyy.
Yksi neljästä "alkuperäisestä" toivoi jo kauan sitten, että viettäisimme hänen synttäreitään nelistään, koska emme ole pitkään-pitkään aikaan tehneet mitään vain sillä porukalla. Toiveena oli mennä johonkin kylpylään. Suunnittelun jälkeen päädyimme yhdeksi yöksi Naantalin kylpylään juuri ennen joulua.

Reissu oli oikein onnistunut ja suunnittelimme tätä jo perinteeksi. Täytyy toivoa, että se toteutuu. Nautimme seurasta, poreista, saunasta ja siitä, ettei tarvitse tehdään mitään. Tämä oli oikein tervetullut vauhdikkaan syksyn jälkeen. Jos kaipaat irtiottoa arkeen, suuntaa yöksi Naantalin kylpylään. Kyllä kannattaa.
Ihmettelimme Tyynymenuta ja taiteltuja wc-paperirullia. Kyllä jollain on aikaa keksiä kaikkea pientä, jotta kaikki olisi täydellistä.
Kotimatkalla käytiin Muurlan tehtaanmyymälässä ja syömässä.

Viikonlopun biisejä oli nää:

Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita
Vaan meidän retki, neljä samankaltaista

(Kaija Koo - Supernaiset)

Leevi And The Leavings - Jossain on kai joulu

Murut, ootte ihania! Kiitos vielä.

Pulloselfie ja älyvapaat musat

Joulukuun vika. Päällä kevättakki ja sukkahousut, että mikäs siinä sitten..

Jälkiruuaksi Angry birds-kakku.

Valettiin tinaa. Tältä näyttää tuleva vuosi. Toivottavasti se on valoisa?

Vuoden vaihtumista mentiin seuraamaan rantaan. Meillä oli mukava värillisiä (!) tähtisadetikkuja.

Skumppapullo oli oikein juhlava ja siitä sai hyvät vuoden ekat selfiet!

Uuden vuoden suunnitelmat elivät pitkään, kuten viime vuonnakin. Edellisenä päivänä sain kutsun ystävän luokse "Skumppa- ja peli-iltaan". Se oli oikein hyvä ratkaisu viettää vuoden vaihdetta!

Aamupäivällä kävin jumpalla, jonka jälkeen jäin kaupunkiin näkemään tyyppejä ja menin sitten ystävän luokse kaikkine jumppakamoineni. Eihän se haitannut, kun ei ollut tarkoitus lähteä mihinkään rimpsalle. 

Korkattiin ensimmäisenä oikein shampanjalla! Mietittiin ensin parasta hetkeä korkata se, mutta päädyimme aloittamaan sillä, jotta varmasti kaikki havaitsevat sen hienot vivahteet eikä hienous menee hukkaan.

Sitten jatkoimme skumpalla ja viinillä. Ulos otimme mukaan rommilla täytetyn viiksi(!)taskumatin, mutta eihän sitä kukaan saanut huikkaa enempää juotua.. Onneksi meillä oli H-hetkeä varten ehkä maailman juhlavin skumppapullo! (joka ei meinannut tyhjentyä ollenkaan..)

Illan aikana pelasimme Musiikki Aliasta (anteeksi vain pelin suunnittelijat ja fanit, se peli on saatanasta). Vaikka peli onkin ihan typerä, niin saa siitä hyvät naurut! Kannattaa siis kokeilla, jos mahdollisuus joskus tulee. Itse jätin pelaamisen muille ja hoidin tiimalasia. Olenhan pelannut peliä aiemmin ja todennut että Ei

enää.

Herkuttelimme juomien lisäksi erilaisilla juustoilla ja kekseillä, dippijutuilla, suolakurkuilla, oliiveilla, nakeilla, perunasalaatilla, suklaalla ja  Angry birds-kakulla. Hyvät oli tarjoilut.

Valoimme tinaa ja yritimme ennustaa valoisampaa uutta vuotta. Rahaa oli ainakin paljon luvassa kaikille ja muuten yritettiin löytää ne positiivisimman ennusteet. Katsotaan, mitä vuosi oikeasti tuo tullessaan. Toivottavasti paljon hyvää (enemmän kuin edeltäjänsä).

Kellon lähentyessä puolta yötä lähdimme rantaan katsomaan raketteja ja polttamaan värillisiä tähtisadetikkuja. Ranta oli oikein hyvä valinta, siellä oli aika vähän porukkaa ja rauhallista, mutta ilotulitteita näkyi ihan hyvin.
Vuoden vaihtuessa korkkasimme skumpan ja toivotimme hyvää tulevaa.
Kun skumppa (vihdoin) loppui, palasimme lähtöruutuun ja aloimme Älyvapaiden (huonojen) biisien levyraadin. En uskalla linkata tänne yhtään, jotta en loukkaa ketään, muttaaaa, oli aikamoiset biisivalinnat. Kun on aloittanut vuoden monilla huonoilla biiseillä, ei tarvitse kuulla yhtään enää vuoden aikana, eihän?

Vuoden ensimmäisen päivän aloitin hopea toffeilla ja pyykinpesulla. Tästä on suunta varmasti parempaan.
Aloitan vuoden matkaamalla maalle. Kirjoitan parin viikon takaisesta ajastetun postauksen, joka ilmestyy tänne huomenna klo: 18. Palaa siis silloin takaisin lukemaan.



Suuri kiitos kaikille eilisestä sekä kaikille viime vuoden aikana mukana olleille. Teillä on väliä!





Rohkeutta ja paljon hyvää alkaneeseen vuoteen!