Kaunis pieni ihminen

Ooh, tänään tapasin hänet. Pienen, itsekseen juuri täydellisen tytön. Olin ihan pakahtua siitä ihanuudesta, vaikka se kuulemma nukkuu vähän ja vaatii syliä paljon (liikaa). Mutta on ne vanhempansa siitä (silti) ihan haltioituneita. Ja miksi ei olisi? Kyllähän se kuuluu tohon juttuun, että nukutaan vähän liian vähän ja ollaan sylissä vähän liian paljon. Silti se on onnea. Silti äitinsä näytti hehkuvalta, vaikka kuulemma väsyttää.
Ja neiti osaa heti, huimassa reilun kahden viikon iässä, olla vieraskorea. Ei siellä mitään huudeltu, kun oli vieraita. Vaikka ei nukuttu myöskään..
Mutta oi ja voi ja kirjoittaminen ei suju, olen ihan rakastunut siihen pieneen ihmiseen.

Jotenkin tuli mieleen tää biisi..

Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen

Ja juuri tähän ihanaan ystävään, pienen ihanan äitiin, sopivasti liittyen ilmestyi tänään Scandinavian music groupin uusi levy, Terminal 2! (Parhaiten tähän postaukseen olisi sopinut joku bändin biisi, mutta mikään ei teemallisesti sopinut) Ens viikonloppuna kuunnellaan levyä yhessä, sitä ootellessa.

Tyttöviikko

Eilen kävin tarkistamassa isän uuen asunnon, syömässä kalakeittoa ja Runebergin tortun sekä auttamassa siskoa tavaroidensa purkamisessa. Tai no, lähinnä paikoilleen laittamisessa. Tyyli kun oli ollut se, että muuttolaatikot mahollisimman äkkiä tyhjiksi, tavarat lähimpään tyhjään kohtaan (kirjoituspöydälle/ikkunalaudalle/lattialle/hyllylle/mihin vain). Että siitä sitten järjestämään.. Kyllä me saatiin aika hyvin laitettua, mutta huh, kyllä sinne laitettavaa jäikin. Onko pakko säästää kaikki - siis kaikki??? Muuttolaatikoista löytyi mm. tyhjä pähkinäpussi koska "oho", jostain vaatteesta purkeutunut lankamytty koska "käytän sitä nukkekodissa joskus" (jaa,mihin??),  epämääräisiä paperikuvioita koska sydämiä ei voi leikata uusiks?, jo edellisen muuton aikoihin liian pieniä vaatteita koska "isä ei oo hakenu niitä mun laatikosta (etkä ite osaa viiä niitä pois?) yms. mielenkiintoista. On mullakin vaikka mitä mut hei, joku roti! Noh, iteppä siivoo.

Tänään hengailin moneen otteeseen blogissa mainitun, pienen kanssa kotiaikaa viettävän työkaverin. Voi murunen, kun pieni vaan kasvaa ja taitavoituu kaikessa. Ja OOH, sanoi tänään mun nimen!!! Ja joo, laulaa "BOOKAH BOOKAH".

Ennen kotiinlähtöä syötiin jätskiä.
 

Perjantaina tapaan vihdoin sen pienen tuhisevan nyytin. Ja tietty myös äitinsä.
Lauantaina sisko tulee yökylään. Suunnitelmat ovat seuraavat: leffaan, luistelemaan ja askartelemaan. Onnistuisko ilman ylimäärästä älämölöä?

Että tällainen tyttöviikko tiedossa. Aika kiva. Ja aika lapsitäyteinen..

Mut hei, poika kolmevee totesi eilen "Mulla ei oo pinnejä, kun mä en oo aikuinen!" Jep, niin se menee.

Luovia säilytysratkaisuja osa 1: Nappikorvikset kirjan välissä

Kuten edellisessä postauksessa totesin, olen vähän seonnut erinäisiin sisustusratkaisuihin. Kotoani löytyy josjonkinmoista purkkia, purnukkaa ja nyssykkää, joihin voi lajitella juttuja. Lajittelu on siivousjutuista kaikista kivoin (kuten pyykinpesussa)! Kaupoissa kierrellessä katson aina säilytysjutut: pussit, laatikot ja muut sekä alelaarit. Koskaan ei tiedä, mitä löytyy ja kauniit käyttöesineille tulevat aina tarpeeseen! Vaikkei heti niin ensi viikolla saattaa puhjeta loistava idea. Ja silloin voi jo olla liian myöhäistä mennä ostamaan, jos ovat vaikka kaikki jo menneet.
Koska säilytysvimmani on lähes hulluuden rajalla, en käytä yksittäisiin ratkaisuihin suuria summia. Ostan vain, jos jokin on järkevän näköinen, oikean värinen ja muutenkin tyylillisesti sopiva. Parhaat säilytysratkaisuni ovat sellaisia, joiden käyttötarkoitus on oikeasti joku ihan muu.

Sunnuntaina väkertelin tällaisen. Aiemmin nappikorvikseni olivat väreittäin lajiteltuina nätteihin munakuppeihin. Se oli toimiva ja melko nopea ratkaisu aamutohinoihin, mutta uskon tämän nopeuttavan aamujani entisestään, sillä näen kaikki korvikset heti kerralla. Kaikista pienimmät napit laitoin yhteen munakuppiin, ne olivat kirjaratkaisuun liian pieniä.
Tämä oli helppo toteuttaa. Aikaa meni lähinnä pohtiessa, miten kirjan asettelee, että korvikset pysyvät parhaiten. Päädyin avaamaan sen 90asteen kulmaan. Kirja on yhdellä kaksipuolisella teipinpalalla kiinni kampauspöydässä, yläosa vain nojaa hyllyä vasten. Kirjan sivut on kaksittain taitettu. Taittelu oli nopea ja helppo homma! Ja kivaa.

Villi veikkaus, että tätä postausta seuraa luovien ratkasujen sarja. Erilaiset säilytysratkaisut ovat parasta kodissani, vaikka itse sanonkin. Kyllähän niitä pitää vähän jakaa..

Herkkuja, oktonautteja ja hääsuunnittelua

Tää on ollu erikoinen viikko. Paljon kivoja juttuja, mutta kuitenkin jotenkin raskasta. En tiedä mistä se johtuu, mutta toivottavasti raskauden tuntu helpottaa pian. Se on niin helposti päällimmäinen tunne, vaikka kaikki olisikin hyvin. Ei tarvitse kuin pari negatiivista juttua ja pädäm, tuntuu, ettei mikään mene hyvin. Vaikka oikeesti kaikki meneekin ihan tarpeeksi hyvin.

Kuten sanottu, tässä viikossa oli paljon kivaa, kuten yleensäkkin. Järjestänhän elämäni niin, että se sisältää mahdollisimman paljon juttuja, joista tulee hyvä mieli.

Tiistaista kirjoitinkin jo, joten ei palata siihen.

Keskiviikkona näin ihanaa ystävää. Istuttiin kahvilassa, nautittiin herkuista ja seurasta.

Torstaina olin pakkausapuna. Isä muutti, autoin pakkaamaan. Omia tavaroita on paljon hankalampi pakata kuin muiden. Muiden tavaroissa keskittyy vaan siihen, että saa laatikot täytettyä mahollisimman järkevästi. Omia tavaroita kun pakkaa, tulee mieleen kaikenlaisia muistoja ja muita, pakkaaminen on paljon hitaampaa ja vähemmän tehokasta. Siihen liittyy myös pakkaus-stressi, mitä ei tule muiden tavaroita pakatessa. Ei sillä, että mulla kamalasti ois omien tavaroiden muuttokokemusta, mutta tietäähän sen mistä vaan pakkaamisesta ja laatikoiden siivoomisesta, ettei se kovin tehokkaasti suju.
Pakkaamisen jälkeen mentiin famon synttäreille.

Perjantai oli jotenkin raskas. Syy jäi epäselväksi, mutta varmaan pikkujuttujen summa.
Iltapäivällä olo helpotti ja kaikki tuntui paljon paremmalta. Töissä leikittiin lääkärileikkiä. Herra Apina (pehmolelu) joutui sairaalaan. Syynä likaa nenässä. Kaksi lääkäriä operoi Apinan kahdesti, mutta mitään ei kai ollut tehtävissä, koska viimeinen leikkaus päättyi siihen, ettei Apina voi enää mennä töihin. Taisi olla melko vakava lika kyseessä.
Pokan pitäminen on kyllä välillä erittäin vaikeaa, mutta mikäs siinä, lisää työniloa! Myöhemmin olin oktonautti..
Kotona korkkasin siiderin, napsin ruissipsejä ja katsoin Siskonpetiä Yle Areenasta. Ihan hyvä viikko.

Oli muuten hyvää. En ollut aikaisemmin törmännyt
tällaiseen, seljankukka-lime-siideri.

Lauantaini alkoi aamiaisella äitin ja kavereidensa kanssa kahvilassa. Sitten kierreltiin vähän kauppoja, koska mä oon kuulemma ostosasiantuntija (äitini sanojen mukaan.) Ja okei, kyllä mä tiesinkin, mistä löytyy ovenpäälliskoukkuja ja erilaisia pieniä säilytysesineitä. Olenhan vähän seonnut erilaisiin säilytysmahdollisuuksiin, niistä lisää omassa postauksessaan sitten joskus..
Kaupoissa kiertelyn jälkeen lähdettiin eri suuntiin ja mä jäin vielä hoitamaan yhen asian kaupunkiin. Illalla olisi serkun valmistujaiset ja kotonakin pitäisi käyä ennen sitä. Kävin matkalla moikkaamassa ystävääni hänen töissään ja oho, paikalle sattui toinenkin ihanista naisistani! Jatkoimme siitä yhdessä matkaa ja aika hurahtikin, mä missään kotona käynyt. Famon luokse, siellä vaatteiden vaihto ja ehostus ja sitten juhliin. Onneksi olin varautunut vaihtovaatteilla! Sukat tosin olivat vääränväriset eikä sisäkenkiä ollut, mutta ei se niin nuukaa ole. Tilaisuus ei ollut niin juhlava, että olisin kamalasti rikkonut etikettiä..
Juhlissa oli mukava tunnelma, hyvää ruokaa ja juomaa sekä hyviä tyyppejä. Loppuillasta omat keskusteluni pyörivät pitkälti hääsuunnittelussa tulevan morsiamen ja muutaman muun kanssa. Ideariihi puhkesi kukkaan ja vihkoni täyttyi korttimalleista ja pöytäkorteista. Häitä odotellessa.
Onnea vielä ihanalle valmistuneelle!

Tänään vietän kotipäivää ja illalla suunnittelen partiota. Tästä on hyvä mennä kohti ensi viikkoa, se tuntuu toivottavasti vähemmän raskaalta. Ja sisältää treeniä, tän viikon treenit jäi välistä Räkäpään takia.

Mitäs siitä tulis, jos kaikki ois vaan hiljaa?

Ompas tässä ollut hässäkkää. Viikonlopun vietin Kiteellä, niihin tunnelmiin palaan myöhemmin (oikeesti). Tänään haluan kirjoittaa tästä päivästä.

Töiden jälkeen menin siskon ja äitinsä luo syömään. Sisko soitti sunnuntaina ja kutsui maanantaiksi, mutta siihen oli jo muuta ohjelmaa, onneksi tänään osui aikataulut yksiin. En oo pitkään aikaan ollut niillä kylässä.
Pelattiin lautapelejä, syötiin hyvin (kiitos kokille!) ja vaan oltiin. Tai no, vaan oleminen ei ole ihan vaan olemista, kun on seurana 9-vuotias, mutta ehkä..
No, nautittiin seurasta. Suurimman osan ajasta. Kyllä mä sain osakseni sellaisen varhaisteinimäisen raivokohtauksen, jossa ihmeteltiin, miten mua on koskaan voinut ikävöidä, koska olen niin kamala ja hirveä ja vähintään lastenvihaaja, mutta se oli nopeasti ohi eikä palannut. Ja sehän lähti siis siitä, että epäilin pelissä fuskaamista.. Voi kamalaa.
Seinässä tosin luki "Sisko = Maailman paras", luotan siihen enemmän, hihi.
Keskustelut sisälsi aika paljon Putous-hahmojen hokemia. Yllättävän moni sopii yllättävän moneen kohtaan (ja osa tulee ihan sillee, ettei edes ajattele niitä Putous-hokemina, ne vaan kuuluu sanavarastoon. Kuului jo ennenkin.) Paras oli:

"Voitko olla hiljaa välillä?" (Siskolla oli ihmeellisiä äänitehosteita kaikkiin pelin tapahtumiin tai vähintään oli pakko laulaa tai pitää muuta älämölöä. Kovaa..)
"Enhän mä voi sulle hiljasuudeks muuttua. Mitäs siitä sitten tulis jos kaikki ois vaan hiljaa? Minä oisin hiljaa ja sinä oisit hiljaa ja kaikki ois vaan hiljaa."
(Nimet muutettu sinä-minä-muotoihin, koska en ole blogissa aiemminkaan nimiä käyttänyt.)

Niinpäniin. Se hiljasuus oli juuri se mitä kaipasin, että hyvä siitä ois tullut.
Iltaan kuului paljon läheisyyttä, naurua, kutittelua ja hassuttelua.

Siskoni on ihanin <3.

Hän on täällä!

Nukuin viime yönä reilu 12 tuntia! Minä, joka olen vetänyt viimeiset viikot (kuukaudet ehkä jopa) maximi 5tuntisilla yöunilla. Aamulla oli ihan superihminen-olo! Söin aamupalaksi proteiinipuuroa ja lähin salille. Työvuoro alkoi vasta myöhään, koska tänään oli työilta.
Mulla oli ihan lehmänhermotkin tänään ja jotenkin kaikki vaan sujui. Ah, tällaisia joka päivä!
Tähän päivään liittyi harmillisia uutisia aika montakin, mutta ei niihin mikään auta. Parempi keskittyä kaikkeen hyvään.

Ja se päivän tärkein asia: Pieni kaunis tyttö on syntynyt! Tuli ihan outo olo. Että nyt ihan oikeesti mun ystävä on äiti. Äiti. Jo tässä on asiaa ehtinyt monta kuukautta sulatella, mutta nyt se on ihan ihan todellista ja oikeeta ja apua!
Tuntuu jotenkin niin kummalliselta. Koettiin yhdessä kaikki kasvukivut ja äitiangstit ja miesitkut ja aiettä ja nyt se on äiti! Ooh.

Pirteänä toppahousuissa

Kylmää riittää. Jos haluaa säilyttää reitensä ja muutkin ruumiinosansa tallessa, kannattaa pukeutua kunnolla. Mä oon alkanu viime vuosina menemään entistä enemmän sinne käytännöllisen puolelle. Vaikka aika siellä mä oon aina ollut.. Mutta niistä väreistä ei tingitä! "Vanhuus ei tule yksin", totesi vuotta nuorempi ystävä. Kiitos vain. Mutta kyllä, pukeudun mieluummin lämpimästi kuin palellutan reiteni pilkullisiksi. Tänään ei kertaakaan tuntunut kylmältä, vaikka mittari näytti parhaimmillaan (tai pahimmillaan) -17!

Työpäivän ja hetken kaupunkihengailun jälkeen istuin bussiin matkalla kokoukseen. Oloni ei ollut kovinkaan pirteä eikä muutenkaan hehkeä (hei, mulla oli tosiaan ne toppahousut ja muut, oikein makkarankuori-olo!). Viereeni istui mies, joka aloitti heti keskustelun "Moro, miten menee?" "Iihan hyvin, tässähän tää." "Sä näytät pirteeltä!"
Ahaa, kiitos (työkaveri on viimeiset kaksi viikkoa säännöllisesti todennut mun näyttävän väsyneeltä, parempi näin toki..) Hän epäili pirteyden johtuvan takistani, kun sanoin, ettei mulla erityisen pirteä olo ole. Takkini on keltainen. Sitten epäili mun olevan postinkantaja (!), koska mulla oli sellaset vermeet.
Ja sitten juteltiin kunnes mun oli aika jäädä bussista pois.
Aika hauskaa, koska ihmiset harvoin juttelee tolleen vaan! Jonain päivänä muakin ois vaan ärsyttänyt, että joku alkaa tolleen puhumaan, mutta tänään ei. Tänään se tuntui kivalta.

Ps. Sen lisäksi, että mua nauratti se koko tilanne, että istuin siinä toppahousuissani ja olin juuri tekstaillut ystävän kanssa aiheesta "Toppahousuissa satelee treffikutsuja (not)" ja sitten siihen vaan tulee joku juttelemaan (mutta ei, ei silti sadellut treffikutsuja. siltä tyypiltä...)
Niin sitten se laittoi huulirasvaa. Siskonpeti-sarjan ensimmäisessä jaksossa oli juuri aiheesta, ettei huulirasvaa voi levittää miehekkäästi. Mutta hei, mulla piti pokka, vaikka näin sen sketsin päässäni juuri siinä hetkessä.

Ja sen lisäksi tää koko juttu kuulostaa ihan hysteerisen teinin päiväkirjamerkinnältä. Noh. Ei se mitään.

Isän ja tyttärien oma joulu

Eilen vietettiin meiän oma jouluaatto isän ja siskon kanssa kolmisin, koska vietettiin "virallinen joulu" erikseen. Sopivasti sattui luntakin satamaan..
Vietin kaikki lapsuuteni joulut äitin kanssa maalla ja kotiin palattuamme vietettiin iskän kanssa joulua tammikuussa. Se oli perinne, mutta katkesi siskon synnyttyä, kun aloin viettämään jouluni heiän kanssaan. 2013 joulun suhteenhan perinteet muuttui, joten tämä tuplajoulu astui kuvioihin, ainakin täksi vuodeksi.
Asiaan kuuluu hyvää ruokaa, lahjojen vaihto ja yhdessäoloa.
Isä ei paljastanut ruokaa meille, antoi vaan autossa vihjeen, että se oli yksi mun lempiruuista lapsena eikä sisko ole sitä vielä syönyt. Ei arvattu. Mähän on lapsena (ja edelleen) tykännyt meilkein kaikista ruuista, vaikka on mullakin toki lemppareita. Mutta jos ei ainakaan yheksään vuoteen ole syönyt  jotain eikä siitä ole ees puhuttu, niin eihän sitä voi muistaa. Hälytyskellot kuitenkin soivat hetken aikaa isän luona oltuamme, kun hän alkoi keittää riisiä. Pöydällä oli jo aiemmin ollut wasabi-tuubi, josta en kuitenkaan tajunnut, mutta hei, että riisiä ja wasabia - TADAA- "Pohjola köttet" (ohje on alun perin isän tutulta, jonka sukunimen mukaan ruoka silloin nimettiin).
Annoksessa on siis hyvien ohueksi leikattua, pannulla paistettua lihaa, riisiä ja wasabia sekä vihreitä papuja ja muita kasviksia lisäkkeeksi. Voi nam. Miten olin tän unohtanut?

Ruokailun jälkeen istuttiin mukavasti nojatuoleihin ja jaettiin lahjat. Yksi kerrallaan antoi lahjan jommallekummalle ja kun lahja oli avattu, antoi hän seuraavalle.
Sisko oli askarrellut itse kaikkea hienoa.. Näiden lisäksi sain lahjaksi aikaa hänen kanssaan, saan päättää mitä tehdään. Isältä sain Pollo limonello-keittokirjan, purkin, jonka sisäkannessa lukee "Den som spar, han har" sekä uuen muumimukin.
Annoin heille Indigo-lautapelin, jota heti testipelattiin. Ohjeet olivat vaikeaselkoiset ja pitkät, isä halusi jo luovuttaa, mutta peli osoittautuikin tosi kivaksi! Ja ensi kerralla sen aloittaminen on jo paljon helpompaa, kun säännöt on jo vähän tutut.

Yöksi sisko tuli meille. Askarreltiin varastoon synttärikortteja (korttien askartelu on kai parasta, mitä meillä voi yheksän vuotiaan mielestä tehä) sekä illalla että aamulla. Meillä oleminen jäi harmillisen lyhyeksi, koska hällä oli aamupäivällä käsipallotreenit, mutta ens kerralla sitten piemmän kaavan mukaan.

Jännät ajat (edelleen..)

Työpäivä oli melkoisen vauhdikas. No, ei ainakaan laiskistumaan pääse. Töiden jälkeen menin BodyBalanceen, pysyy kroppa vetreenä (ja jälkkärikolot tallessa), jaksaa sitten vauhdikkuutta paremmin. Ohjelma on mielestäni edelleen (toisen kerran..) ihana ja aiettä. Toivottavasti lihakset ei mee yhtä tukkoon kun viimeksi..

Treenin jälkeen kävin viime kuussa paksusti voineen ystäväni luona. Hän voi edelleen paksusti, paksummin kuin viimeksi. Mutta nyt ei voi mennä enää kauaa, jännitys vain kasvaa! Haluan jo nähdä sen pienen. (Niin joo, en varmasti ole ainoa..) Odottavan aika on pitkä, vai miten se menee..
Siellä oli pöytä koreana heti mennessä. Oi nam. Lohta, pasta-hedelmä-salaattia ja patonkia. Juuri sellaista teki mieli, ajatustenlukija tuo ihana nainen! Jälkkäriksi Runebergin tortut.
Viime kertainen ei ollutkaan vika kahestaan, mutta josko tämä sitten.. En malta odottaa.

Valmis jälkkärikolo

Nelivuotias painoi mua vyötäröltä ja totesi

"Sulla on tässä jälkkärikolot valmiina!"

Jep. Otin tän kohteliaisuutena. Mulla selkeesti on vyötärö.
Aion kuitenkin pitää sen jatkossakin enkä täyttää jälkkärillä.
Vaikka jälkkärille onkin aina tilaa, kolot vaan saa löytyä muualta kuin vyötäröltä ja sitten pitää treenata tarpeeksi.

(Ah, eilen kävin uuella Yin-Yang-tunnilla ja ajettä! Mulla vielä oli edellisestä treenistä lihakset lukossa ja taistelin sitä vastaan ja vaan menin tunnille, koska huvitti. Onneks menin, oli ihana. Sitten voikin taas syyä vähän jälkkäriä..)

Maisemanvaihdosta vaille?

Facebook täyttyy matkapäivityksistä.. Yks on Balilla, toinen Meksikossa, kolmas Thaimaassa ja muutama muu ties missä. On aurinkoa, herkkuja ja kauniita näkymiä. Yks lupasi tarjota drinkin sinne matkustavalle. Mulle voi tarjota sitten täällä koti-Suomessa, mutta emmä sinne asti.. (Tai kyllä mulle iltapalakin käy. Mutta Suomessa, kiitos tällä erää.)

Viime keväänä ja alkukesästähän mä matkakuumeilin. Mutta sitten kävi kaikkea eikä mitään matkaa tullut. Jos tänä vuonna? Kyllähän aina on pieni matkakuume päällä, mutta ei sellaista suurta. Vaikka olishan se kivaa toki.. Nyt tyydyn kuitenkin seuraamaan muiden matkapäivityksiä ja iloitsemaan niiden kokemuksista.
Itse haen täällä vaihtelua arkeen sitten vaikka matkustamalla junalla rinkkaostoksille (okei, olin mä samalla mummolassa) ja jättämällä avaimet kotiin (saisin mä varmaan yökyläillä, vaikka pitäisin kotiavaimen mukana. Täytyy jatkossa kokeilla).

Täällä on muka joku talvi, kaikkialla on märkää ja mustaa. Koko ajan. Siinä niitä kauniita näkymiä sitten eikä aurinkoakaan pahemmin. Mutta hyvää ruokaa saa täältäkin. Täällä voi kuitenkin tehä kans kaikkea kivaa ja nähä kivoja tyyppejä ja nauttia siitä, että kaikki on ihan tavallista.

Ja hei, ainahan voi silittää! Mitäs sitä ihminen muuta tekemään viimeisenä vapaa päivänään..

Onnea on isä

Vietin mummolassa keskiviikosta lauantaihin. Oli kiva palata taas takaisin omaan arkeen. Eilen kävin pitkästä aikaa BodyBalancessa ja tapasin ystäviä (ensin yhtä lounaalla ja jumpan jälkeen toista pitkäksi venyneillä kahveilla). Balance oli tehokas ja uusi ohjelma ihana! Tarpeeksi haastava, muttei mitään, mikä olisi ekalla kerralla turhauttanut suunnattomasti tai tuntunut mahdottomalta. Eli juuri täydellinen. Kehitettävää on, muttei mikään tunnu ylitsepääsemättömältä. Tätä seuraavat kolme kuukautta.

Kun illalla myöhään matkustin kotiin, tajusin, ettei laukussani ole avainta. Olin varma, että olin pakannut sen lähtiessäni. Lisäpontta kauhukuvalle Mihin vain hukkuneesta avaimesta sain ajatellessani, että kämppis olisi varmaan laittanut viestiä, jos avain olisi pöydällä eli ei ole, se on jossain ja huomenna täytyy soittaa kaikkialle ja kysellä ja missä mä oon edes käynyt päivän aikana ja ää ja jossei se löydykkään ja mitä sitten ja diidaa.
Kyselin hereillä olevilta, lähellä asuvilta kavereilta, jos olisin päässyt yöksi, mutta kukaan ei ollut kotonaan. Lopulta soitin itku kurkussa isälle, joka toivotti tervetulleeksi. Pahoitteli vain, että ennen kymmentä alkaa vintiltä tavaroiden muutto. Mitäs se haittaa? Pääasia, että pääsee nukkumaan.
Sain iltapalaakin.

Ja jee, avain oli kotona kuitenkin eli kaikki hyvin.

Rakkaustarina rinkasta ja asiakaspalvelusta

Rakastuin sinuun palavasti heti ensisilmäyksellä. Värisi hieman mietitytti, mutta muuten edessäni oli kaikki se, mistä olin vain haaveillut. Täydellinen istuvuus heti ensikosketuksesta ja muotoilukin täysi kymppi. Ominaisuuksista löytyi kaikki se, mitä täydelliseltä kumppanilta toivoo. Kun olin kuullut  hyvistä ja huonoista puolistasi olin varma, että yhteinen matkamme alkaisi tästä.

Haglöfs OXO Q 50-rinkka, toivottavasti yhteinen matkamme jatkuu ikuisesti.

(Nippelitietoa rinkasta täältä. Mulla on se punainen. Palaan aiheeseen varmasti viimeistään enempien käyttökokemusten jälkeen. Saattaa kuitenkin olla, etten malta olla esittelemättä rinkkaa jo aiemmin.)

*****

Ja sitten rakkauskirje siitä asiakaspalvelusta...


Sain tähänastisen elämäni parasta asiakaspalvelua rinkkaa ostaessani. Kyseisestä liikkeestä on aina saanut poikkeuksellisen hyvää asiakaspalvelua, mutta tämä ylitti kaiken sen. Harmi vain, ettei liike ole lähempänä kotia (tai edes kotikaupunkia..)
Ostoslistalla oli siis rinkka, jolla pärjäisi hyvin viikonlopun metsässä. Mulla on 65litranen, jolla pärjää hyvin viikon, mutta se on auttamatta liian iso viikonlopuksi. Sitten kaapista löytyy (en muista kuinka monta litranen) reppu, joka nippanappa riittää viikonlopuksi, mutta sitten ei kyllä oteta mukaan kuin ihan tasan välttämätön. Eli tarvetta paremman kokoiselle oli.
Vaihtoehtoja oli kaksi. Valittu Haglöfs OXO Q 50 sekä Haglöfs Zolo Q 50. Väritarkkana-naisena heti kiinnitin huomioni siihen, että molemmat ovat punaisia. Mulla on punasta aika vähän mutta.. Käyttöominaisuudet on kuitenkin tärkeämmät. (Tämä ei tosin päde kaikkeen, kaupassa oli ehkä maailman kamalimman värinen gore tex-puku. Jäi sinne, vaikka tarvetta olisikin..)
Myyjä kertoi rehellisesti rinkkojen erot, plussat ja miinukset. Musta ei tuntunut yhtään siltä, että hän kertoo nyt vain siksi, että saa tuotteen myytyä vaan siltä, että mun rinkka on hänelle juuri nyt tärkein asia ja haluaa löytää mulle parhaan tuotteen. Aika harvinaista, sanon minä. Vaikka toki, hän teki vain työtään, mutta sillä oli mulle suuri merkitys. Puhuttiin vähän muistakin retkivarusteista (mun isompi rinkka ei tosin ollut se luultu, mutta toimiva silti).

Hän myös ystävällisesti selvitti ruokailuvälineasiaa. Se tuntuu olevan jotenkin jatkuvan etsinnän alla. Kolmionmallinen on hankala pakata (tai sitten musta vaan tuntuu siltä, en oo ees koittanut), vaikka se laadukas olisikin. Pyöreät tuntuvat myös hankalilta (sellanen mulla jopa on). Yhden hengen vähän testannut raatini on tullut tulokseen, että jonkinmoinen soikea olisi kaikista kätevin. Kaikista kätevintä olisi myös, että kaikki osat menisivät sisäkkäin eikä mikään kolisisi. Viime aikoina käytössä on ollut tälläinen. Pakatessa loistava ja syödessäkin kätevä, ruuan laittaminen kuppiin on vain melko hankalaa. Eikä sen sisään mahdu muki. Haarukka-veitsi-lusikka kyllä, mutta sitten se kolisee eli ei kiitos. Tyydyn siis toistaiseksi pakkaamaan kaikki erikseen kankaiseen pussiin. Hyviä ruokailuvälinevinkkejä retkeilyyn saa jakaa.
Harmikseni joskus Hollannissa näkemääni soikeaa astiaa ei saa Suomesta (eikä sitä kyllä löytynyt netistä ollenkaan, olenkohan nähnyt unta vain..) Myyjä kyllä sanoi, että myynnissä on ollut toisen merkin soikeaa astiasettiä, mutta ei halua suositella sitä, koska ei tiedä muovin laadusta. Taisin vaikuttaa hyvin vaativalta ja tiedostavalta asiakkaalta ja ihan hyvä niin. Enhän mä mistään mitään oikeasti tiiä, mutta kyllä mä ainakin tiiän, mitä en halua ja mitä haluan. Silleen päällisin puolin, sitten on kauhean kiva, kun joku kertoo tarkemmin niistä ominaisuuksista.

Myyjä myös sanoi, että gore tex-puku on ainoa, mikä kestää oikeesti sellasta kulutusta kun mun käytössä tarvii kestää. Tai lähinnä sitä rinkan kantamista. Että dry max-kalvot ja muut kyllä kestää sellasta käyttöä, kun ei paljon mitään tee. Mutta rinkan kantaminen vaatii kalvolta niin paljon, ettei sen veroiseen yllä kuin gore tex. Ilmankos mulla ei ikinä oo ollu oikeesti täydellistä pukua. Oltais katottu myös sellasta, mutta ei siellä ollut kuin se aiemmin mainittu eli ei. (Ja samanlainen musta, mutta niiden kangas oli kuulemma liian ohut. Siinä kohtaa oli jo tullut niin paljon informaatiota rinkan kantojärjestelmistä laadukkaaseen muoviin, etten enää ees muista, millanen kangas oli etsinnässä.) No, ehkä ensi vierailulla löytyy sitten sellainen puku.
Täytyy vain toivoa, että ensi kerrallakin saan tälläistä palvelua.



Jos haluatte hyvää, menkää tänne!

(Postaus ei sisällä minkäänlaista virallista tietoa eikä mainosta mistään, vain oman mielipiteen. Rinkan sain mummilta joululahjaksi ja jos ensi kerralla löytyy puku, on se synttärilahja.)

Vuosi vaihtoon

Jo sitä edellistä tässä 12 kuukautta kateltiin. Syytäkin jo vaihtaa.
Uuden vuoden suunnitelmat elivät aika pitkään. Se päädyttiin vaihtamaan pienessä, hyvässä porukassa ruuan, musiikin ja viinin kera. Juuri sellainen vuodenvaihde, jollaista toivoin. Vähän harmitti, että vuosi ei vaihtunut Juuri Niiden Naisten kanssa, mutta ei nämä naiset yhtään huonommiksi jää. Kiitos seurasta, illasta ja itsestänne, ihanat.

Kaupassa keski-ikäiset eineskärryineen katselivat ostoksiamme kateudesta vihreinä. Elämä on kiinni siitä, miten sen järjestää. Turha siinä kateellisuutta viljellä, mitäs tekevät omat eines-valintansa.

Tuoreella timjamilla, suolalla, pippurilla, sokerilla ja
valkosipulioliiviöljyllä maustettuja uunitomaatteja.

Nautimme vuohenjuustoherkkusieniä, uunitomaatteja, parmankinkku-melonikääröjä
sekä lohi-katkaraputäytteisiä avocadoja. Oli myös perunasiivuja ja valkosipulijogurttia,
mutta niistä ei ole kuvaa. Juomaksi punaviiniä.

Ruuan jälkeen nautittiin seurasta, juteltiin ja pelattiin Rummikubia..
Peli on seurannut mua lapsuudesta asti ja on ihan ykköspelisuosikki.

Kasvi: Miellyttäviä yllätyksiä, kehottaa myös rentoutumaan.
Puu: Uusia mahdollisuuksia, asioiden etenemistä.
Ennustukset täältä

Lohi-katkaraputahna
(Hyvää avocadon kanssa tai paahtoleivän päällä)
Kylmäsavulohta
Katkarapuja (kuorittuja, pakaste)
Turkkilaista jogurttia
Tuoretta tilliä
Sitruuna
pippuria ja suolaa

Kaikki aineet pilkotaan ja sekoitetaan keskenään maun mukaisin suhtein. Sitruunasta mehu.

Vuoden 2013 vika biisi. Valintaperusteina sanat sekä PMMP:n lopettaminen.
"Jos oisin voinut nauraen
jäähyväiset vaihtaa
Mut joskus uusi huominen
eilistään se kaihtaa
Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
ja eessä siellä on vain valloittamaton"

Vuoden 2014 eka biisi. Valintaperusteina sanat.
"Minä toivon selkäni värinää
toivon rakkautta repivää
minä toivon kaaosta, kapinaa
ensiaskelten vapinaa

Minä toivon huomisen tulevan
toivon soihtujen korkeina palavan
toivon taivaan täydeltä satavan
koko pitkää sinfoniaa."