Tapasin eilen vanhoja koululaisia. Suurimman osan kanssa olin samalla luokalla 9 vuotta. Koko peruskoulun. Kaikki kasvukivut ja teiniangstit. Tiesin joskus niistä kaiken ja enää en oikeen mitään. Olen tavannut suurimpaa osaa viimeksi 1,5 vuotta sitten, osaa sen jälkeen ja osaa vielä kauemmin sitten. Nyt oli kauheesti kyseltävää kaikilta, kun enää ei tiedäkkään kaikkea. Mitä opiskelet, kauan on opintoja jäljellä, mitä sitten? Missä olet töissä,oletko ollut kauan? Missä asut, kenen kanssa? Kenen kanssa seurustelet, kauan olette seurustelleet? Minkä ikäsiä sun sisarukset jo on, hui kauhea, niin vanhoja? Mitä harrastat?
Ollaan jotenkin niin vanhoja jo. Tai siis ei sillee vanhoja, mutta verrattuna siihen ysiluokkaan. Jolloin osattiin ja tiedettiin kaikki ja oltiin vaan maailman parhaita. Mutta oikeestihan oltiin vaan ihan teinejä eikä oikeestaan ees tiedetty mistään mitään. Katoin eilen kotiin tultuani luokkakuvia ja huhhei, oltiin niin ysiluokkalaisia. Kuvaaja on varmaan sanonu, että Näyttäkää nyt mahollisimman synkiltä älkääkä mielellään ees kattoko kameraan. Kun esim. ekan luokan kuvassa ollaan sellasia söpöjä ja viattomia ja hymyillään leveesti harvahampaista hymyä. Eri asia se on ysillä, sillon ei paljoa hymyilytä, ainakaan, jos joku erehtyy pyytämään sitä.
Sovittiin kasilla luokkakokous keväälle 2014. Silloin ajateltiin, että sillonhan ollaan jo tosi vanhoja, kaikilla vakityöt eikä opiskeluista tietoakaan, omistusasunnot ja lapset ja kaikki. Ei vissiin ihan niin vanhoja sitten kuitenkaan.. Vaikka on se jotenkin hurjaa, miten sitoutunutta suurin osa jo on. Mietitään omistusasuntoja eikä Helsinki välttämättä enää olekkaan se must-asumispaikka. Vaihetaan kihloja, joku on naimisissa ja lapsiakin jo.
1,5 vuodessa on ehtinyt tapahtua monen elämässä paljon. Tuntui jotenkin kummalliselta vastata kaikkiin kysymyksiin samalla tavalla kuin silloin viimeksi, mutta mikäs siinä.. Ei kaikkien elämät voi samaa tahtia kulkea ja mä oon kyllä tähän nyt tyytyväinen. Muutoksia tapahtuu kun on tapahtuakseen. Katellaan sitten vuoden päästä siinä virallisessa luokkakokouksessa, että mitä on tapahtunut ja kenelle. Toivottavasti sinne tulee enemmän porukkaa kuin eilen. Olisi kiva nähä ihan kaikkia.
Vaikkei ihmisiä enää niin tunne kuin aiemmin, niin on silti aina mukava nähä kaikkia ja kuulla juttuja. Oltiinhan me kuitenkin niin kauan samalla luokalla ja osa vielä kauemminkin. Kyllä siinä joku side on..
Illan isoin juttu oli kuitenkin se, että yhellä oli jalassaan villasukat.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Eroon vanhoista vaatteista
Kierrätys on sellanen juttu, mitä ois ihan tosi kiva enemmänkin käyttää, mutta se on kuitenkin jotenkin niin hankalaa ja arjessa aikaa vievää.. Niinkun siis tavaran kierrätys, kyllä meillä roskat kierrätetään ihan kiitettävästi.
Mulla on kirppiskaappi, joka sisältää multa tai äitiltä tarpeettomaks jääneitä vaatteita (ja vähän muitakin juttuja) aika monelta vuodelta. Niitä on välillä käytetty kirppiksillä, kaverit on käyneet kaappia penkomassa ja osa on viety Uffin laatikkoon. Onhan ne vuosien mittaan vähentyneet, mutta tulee niitä lisääkin. Ja kun ei kaikkea raaskis Uffille viiä, siellä on kuitenkin tosi tosi siistiäkin tavaraa, niin ois kiva jos niistä jotain sais..
Kaappia saa tulla penkomaan ja tekemään löytöjä, jos innostusta löytyy, viestiä vaan mulle tulemaan, niin sovitaan joku sopiva aika! Aito ilo ja vaihtotavara ovat meillä rahan lisäksi käypää valuuttaa.
Kirppikselle myymään meneminen vaatii jotenkin niin paljon ja mun kaltaselle melko kiireiselle ja vähän saamattomalle se tuntuu ylivoimaiselta. Suurin ongelma siinä on ehkä se, etten itse omista autoa saati ajokorttia. Että mistä löytyy joku autollinen, joka haluaa lähteä kuskiksi kirppispäivälle? Halukkaat saavat ilmottautua! Jos ottaa asiakseen ja alkaa kyselemään, menee usein aikataulut ristiin ja sitten kyllästyy kyselyyn.
Ilman autoa kirppiskeikka on vaikea toteuttaa. Pyörällä ei kovin paljoa saa vietyä ees mun pakkaustaidoilla ja pitkiä matkoja on vaikea polkea suuren tavaramäärän kanssa. Kovin lähellä ei hyviä kirppiksiä oo (tai mä en ainakaan tiiä niistä).
Itsepalvelukirppis löytyis, mutta siinä on lisätyötä, kun tavarat pitää laputtaa ja hinnotella valmiiksi. Lisäksi paikalla olisi hyvä käyä lähes päivittäin kattomassa oman myyntipaikan kunto.
Kyllä mä kirppiksellekkin vielä aion, kun saan eka muita juttuja kuntoon, mutta siihen asti keksin muita ratkaisuja kuten vaikka tänään testaamani.
H&M on aloittanut hankkeen, jossa saa viedä vanhoja vaatteitaan myymälään ja kiitoksena saa -15% kupongin, jonka voi käyttää haluamaansa tuotteeseen. Vaatteita saa viedä myymäälään 2 muovipussillista päivässä/asiakas. Jokaisesta kassillisesta saa kupongin. Kassin vaatteiden merkeillä eikä kunnolla ole väliä. Myös rikkinäiset vaatteet voidaan kierrättää. Kierrätykseen tuotujen vaatteiden jatkolla on neljä vaihtoehtoa (suoraan hankkeen esitteestä):
Jatkokäyttö. Käytettäviksi kelpaavaat vaatteet siirretään myyntiin käytettyjä tavaroita myyviin myymälöihin ympäri maailmaa.
Uusikäyttö. Tekstiilit, jotka eivät enää kelpaa vaatteiksi, muutetaan muiksi tuotteiksi, kuten siivousvälineiksi.
Kierrätys. Tekstiilit, jotka eivät sovellu jatkokäyttöön, saavat uuden elämän tekstiilikuituna tai raaka-aineina esimerkiksi autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleina.
Energia. Kun vaatteet eivät sovellu enää jatko- tai uusikäyttöön eivätkä kierrätettäväksi, ne ohjataan käytettäväksi energiantuotantoon.
Mun mielestä tää on tosi hyvä idea. Ketju on kuitenkin niin suuri, että varmaan kaikki ihmiset tietävät sen ja lähes kaikki käyttävät sitä. Kierrätys ja tää hanke saavat sitä kautta näkyvyyttä. Toivottavasti ihmiset hyödyntävät tätä.
Viime viikolla otin mukaani esitteen ja sitä tässä useaan otteeseen tutkailleena päätin tänään toteuttaa sen. Pakkasin vaatteita kaksi muovipussillista, pakkasin laukkuun ja pyörän pakkarin ja lähin polkemaan lähellä olevaan kauppakeskukseen.
Kivaa on,että vanhoista vaatteistaan saa etukupongin, vaikkei summa olekkaan suuri. Kuponkia tärkeämpänä kuitenkin pidän sitä, minkä tänään vaatteita viedessäni sain: Hymyn ja vilpittömän kiitoksen. Uffin laatikkoon tavaroita viedessään saa kiitokseksi laatikon kolahduksen. Vaikka tietää, että siitä ollaan kiitollisina, valitsen usein muuallakin mieluummin ihmiskontaktin laatikoiden ja automaattien sijaan. Musta on kiva saada positiivista muilta, oma tieto hyvän tekemisestä on laimeaa sen rinnalla.
Uffin laatikkosysteemi on tottakai hyvä ja aion käyttää sitä jatkossakin. Kuten myös H&M:n hanketta, siitä tuli niin hyvä mieli. Mun mielestä on kiva, että kehitetään uusia tapoja kierrättää. Lähes kaikilla on varmasti ylimääräistä tavaraa jossain kaapin perällä muistona tai siltä varalta, että joskus laihtuu tai muoti muuttuu tai tai tai. Syitä on monia, mutta perimmäisenä on varmaan kuitenkin se, että niistä on vaikea luopua. Joko, koska niillä on tunnearvoa tai koska se on käytännössä hankalaa arjen pyörityksen keskellä. Siksi on hyvä, että on vaihtoehtoja. Kaikille jotakin.
Lisää tietoa ja hankkeessa mukana olevat H&M myymälät löydät täältä.
Mulla on kirppiskaappi, joka sisältää multa tai äitiltä tarpeettomaks jääneitä vaatteita (ja vähän muitakin juttuja) aika monelta vuodelta. Niitä on välillä käytetty kirppiksillä, kaverit on käyneet kaappia penkomassa ja osa on viety Uffin laatikkoon. Onhan ne vuosien mittaan vähentyneet, mutta tulee niitä lisääkin. Ja kun ei kaikkea raaskis Uffille viiä, siellä on kuitenkin tosi tosi siistiäkin tavaraa, niin ois kiva jos niistä jotain sais..
Kaappia saa tulla penkomaan ja tekemään löytöjä, jos innostusta löytyy, viestiä vaan mulle tulemaan, niin sovitaan joku sopiva aika! Aito ilo ja vaihtotavara ovat meillä rahan lisäksi käypää valuuttaa.
Kirppikselle myymään meneminen vaatii jotenkin niin paljon ja mun kaltaselle melko kiireiselle ja vähän saamattomalle se tuntuu ylivoimaiselta. Suurin ongelma siinä on ehkä se, etten itse omista autoa saati ajokorttia. Että mistä löytyy joku autollinen, joka haluaa lähteä kuskiksi kirppispäivälle? Halukkaat saavat ilmottautua! Jos ottaa asiakseen ja alkaa kyselemään, menee usein aikataulut ristiin ja sitten kyllästyy kyselyyn.
Ilman autoa kirppiskeikka on vaikea toteuttaa. Pyörällä ei kovin paljoa saa vietyä ees mun pakkaustaidoilla ja pitkiä matkoja on vaikea polkea suuren tavaramäärän kanssa. Kovin lähellä ei hyviä kirppiksiä oo (tai mä en ainakaan tiiä niistä).
Itsepalvelukirppis löytyis, mutta siinä on lisätyötä, kun tavarat pitää laputtaa ja hinnotella valmiiksi. Lisäksi paikalla olisi hyvä käyä lähes päivittäin kattomassa oman myyntipaikan kunto.
Kyllä mä kirppiksellekkin vielä aion, kun saan eka muita juttuja kuntoon, mutta siihen asti keksin muita ratkaisuja kuten vaikka tänään testaamani.
H&M on aloittanut hankkeen, jossa saa viedä vanhoja vaatteitaan myymälään ja kiitoksena saa -15% kupongin, jonka voi käyttää haluamaansa tuotteeseen. Vaatteita saa viedä myymäälään 2 muovipussillista päivässä/asiakas. Jokaisesta kassillisesta saa kupongin. Kassin vaatteiden merkeillä eikä kunnolla ole väliä. Myös rikkinäiset vaatteet voidaan kierrättää. Kierrätykseen tuotujen vaatteiden jatkolla on neljä vaihtoehtoa (suoraan hankkeen esitteestä):
Jatkokäyttö. Käytettäviksi kelpaavaat vaatteet siirretään myyntiin käytettyjä tavaroita myyviin myymälöihin ympäri maailmaa.
Uusikäyttö. Tekstiilit, jotka eivät enää kelpaa vaatteiksi, muutetaan muiksi tuotteiksi, kuten siivousvälineiksi.
Kierrätys. Tekstiilit, jotka eivät sovellu jatkokäyttöön, saavat uuden elämän tekstiilikuituna tai raaka-aineina esimerkiksi autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleina.
Energia. Kun vaatteet eivät sovellu enää jatko- tai uusikäyttöön eivätkä kierrätettäväksi, ne ohjataan käytettäväksi energiantuotantoon.
Mun mielestä tää on tosi hyvä idea. Ketju on kuitenkin niin suuri, että varmaan kaikki ihmiset tietävät sen ja lähes kaikki käyttävät sitä. Kierrätys ja tää hanke saavat sitä kautta näkyvyyttä. Toivottavasti ihmiset hyödyntävät tätä.
Viime viikolla otin mukaani esitteen ja sitä tässä useaan otteeseen tutkailleena päätin tänään toteuttaa sen. Pakkasin vaatteita kaksi muovipussillista, pakkasin laukkuun ja pyörän pakkarin ja lähin polkemaan lähellä olevaan kauppakeskukseen.
Kivaa on,että vanhoista vaatteistaan saa etukupongin, vaikkei summa olekkaan suuri. Kuponkia tärkeämpänä kuitenkin pidän sitä, minkä tänään vaatteita viedessäni sain: Hymyn ja vilpittömän kiitoksen. Uffin laatikkoon tavaroita viedessään saa kiitokseksi laatikon kolahduksen. Vaikka tietää, että siitä ollaan kiitollisina, valitsen usein muuallakin mieluummin ihmiskontaktin laatikoiden ja automaattien sijaan. Musta on kiva saada positiivista muilta, oma tieto hyvän tekemisestä on laimeaa sen rinnalla.
Uffin laatikkosysteemi on tottakai hyvä ja aion käyttää sitä jatkossakin. Kuten myös H&M:n hanketta, siitä tuli niin hyvä mieli. Mun mielestä on kiva, että kehitetään uusia tapoja kierrättää. Lähes kaikilla on varmasti ylimääräistä tavaraa jossain kaapin perällä muistona tai siltä varalta, että joskus laihtuu tai muoti muuttuu tai tai tai. Syitä on monia, mutta perimmäisenä on varmaan kuitenkin se, että niistä on vaikea luopua. Joko, koska niillä on tunnearvoa tai koska se on käytännössä hankalaa arjen pyörityksen keskellä. Siksi on hyvä, että on vaihtoehtoja. Kaikille jotakin.
Lisää tietoa ja hankkeessa mukana olevat H&M myymälät löydät täältä.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Tunnetko sä Peppi Pitkätossun?
Otsikon mukaisen kysymyksen kuulin eilen eräältä 4-vuotiaalta. Olin tylsä aikuinen ja vastasin tylsän aikuisesti "En tunne."
Vaikka oikeestihan, ainakin lastentasoisessa ajatusmaailmassa, mäkin tunnen Peppi Pitkätossun. Koska tylsän vastaukseni jälkeen kysyjä alkoi kertomaan:
"Mä tunnen, kävin sen kodissakin. Se asuu Huvikummussa. Siellä sillä on apina Tossavainen ja hevonen ja se on voimakas ja sillä on matkalaukussa paljon rahaa. Sitten se leikkii aina Tommin ja Annikan kanssa. Sen äiti on enkeli ja isä merikapteeni."
Niinpä. Kyllähän mäkin tiiän noi kaikki asiat ja paljon muutakin Peppi Pitkätossusta eli kyllähän mä sen oikeestaan tunnen. Ja oommä käyny Huvikummussakin! Muttakun aikuisten pitää aina olla niin virallisia kaikessa, että jos ei oo tavannut niin eihän voi tuntea. Ja eihän piirroshahmoja muutenkaan, nehän on satua vaan! Mutta toisaalta, miksei vois? Ihan yhtä paljon, ja joskus vähemmänkin, tietoa mulla on oikeista ihmisistä, jotka sanon tuntevani.
Se on vaan tää tylsä aikuisten maailma, joka rajaa niin paljon pois. Mutta onneks kaikkeen ei tarvii suostua!
Astrid Lindgrenin kirjat ja hahmot on ollu aina mun ihan lemppareita. Ruotsiks. Ja Pippi Långstrump yksi niistä suosikeista. Niistä uuenlaisista piirretyistä en tosin tykkää..
Eikä oo yks tai kaks kertaa, kun mua on kutsuttu Peppi Pitkätossuksi, onhan mulla pisamia.. Mutta onneks se on tyyppinä niin mainio, että mua ei yhtään haittais olla se!
(Täysin punaisen langan puutteessa oleva postaus, mutta kyllähän perjantaina vähän saakin olla langanpätkät hukassa. Rentoa viikonloppua!)
Vaikka oikeestihan, ainakin lastentasoisessa ajatusmaailmassa, mäkin tunnen Peppi Pitkätossun. Koska tylsän vastaukseni jälkeen kysyjä alkoi kertomaan:
"Mä tunnen, kävin sen kodissakin. Se asuu Huvikummussa. Siellä sillä on apina Tossavainen ja hevonen ja se on voimakas ja sillä on matkalaukussa paljon rahaa. Sitten se leikkii aina Tommin ja Annikan kanssa. Sen äiti on enkeli ja isä merikapteeni."
Niinpä. Kyllähän mäkin tiiän noi kaikki asiat ja paljon muutakin Peppi Pitkätossusta eli kyllähän mä sen oikeestaan tunnen. Ja oommä käyny Huvikummussakin! Muttakun aikuisten pitää aina olla niin virallisia kaikessa, että jos ei oo tavannut niin eihän voi tuntea. Ja eihän piirroshahmoja muutenkaan, nehän on satua vaan! Mutta toisaalta, miksei vois? Ihan yhtä paljon, ja joskus vähemmänkin, tietoa mulla on oikeista ihmisistä, jotka sanon tuntevani.
Se on vaan tää tylsä aikuisten maailma, joka rajaa niin paljon pois. Mutta onneks kaikkeen ei tarvii suostua!
Astrid Lindgrenin kirjat ja hahmot on ollu aina mun ihan lemppareita. Ruotsiks. Ja Pippi Långstrump yksi niistä suosikeista. Niistä uuenlaisista piirretyistä en tosin tykkää..
Eikä oo yks tai kaks kertaa, kun mua on kutsuttu Peppi Pitkätossuksi, onhan mulla pisamia.. Mutta onneks se on tyyppinä niin mainio, että mua ei yhtään haittais olla se!
Kuka tuntee Peppi Pitkätossun?
torstai 27. kesäkuuta 2013
Ystävät voi valita, mutta sukuaan ei
Mikä on toisaalta myös hyvä, koska mun suku on kaikessa kummallisuudessaan kaikista paras. Oisin ehkä valinnu jotain ihan vääränlaisia tyyppejä sukuuni, jos oisin saanut päättää. Että hyvä näin. Juhlittiin tänään isän synttäriä (joka on oikeesti huomenna). Ruoka oli hyvää, kuten aina isällä. Jälkkärikakuksi oli loihdittu tätä. Ihan superherkkua. Tykkään muutenkin yleensä enemmän juusto yms. kakuista kuin perinteisistä kermakakuista.
Isä oli ostanu synttärilahjaks itelleen viinilasit, sellaset ihan tosi isot ja supermageet. Tottakai ne piti heti koekäyttää. Hyvin toimi.
Eikä tänään tullut ees ukkosta, vaikka pitikin. Arvoin aamulla pyörällä lähtemistä, mutta onneks lähin. Vaikka emmä kilometreissä tädilleni voita!
Onneksi päivä parani ja rentoutui vanhenemistaan, aamupäivällä oli vähän turhan hektinen. Työpäivät voisivat jatkossa olla vähän perinteisempiä, tykkään työstäni näin.
Lauantaina tapaan tyyppejä, jotka kävi mun kanssa samaa peruskoulua. Ompas kivaa! Sitä odotellessa.
Isä oli ostanu synttärilahjaks itelleen viinilasit, sellaset ihan tosi isot ja supermageet. Tottakai ne piti heti koekäyttää. Hyvin toimi.
Eikä tänään tullut ees ukkosta, vaikka pitikin. Arvoin aamulla pyörällä lähtemistä, mutta onneks lähin. Vaikka emmä kilometreissä tädilleni voita!
Onneksi päivä parani ja rentoutui vanhenemistaan, aamupäivällä oli vähän turhan hektinen. Työpäivät voisivat jatkossa olla vähän perinteisempiä, tykkään työstäni näin.
Lauantaina tapaan tyyppejä, jotka kävi mun kanssa samaa peruskoulua. Ompas kivaa! Sitä odotellessa.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Hyvän olon hetkiä
Kuulin tänään lähes 3-vuotiaan suusta tietäväisen lauseen.
"Meillä on kotona tyrniä, siitä tulee hyvä olo!"
Ei selvinnyt, oliko kyseessä mehu vai marja vai mikä, mutta hyvä että toimii. Tyrni on kyllä aika yleispätevä vaivaan kuin vaivaan (mutta huom. ei ehkä liköörimuodossa aja samaa asiaa..).
Mutta tulee monesta muustakin asiasta hyvä olo. Eikä välttämättä tarvitse olla vaivaakaan. Tänään sellaisia hetkiä oli monta. Niitä kannattaa välillä oikein etsimällä etsiä, niin ne löytyy arjessa paremmin myöhemminkin.
Työmatkallani on risteys, jonka remontin piti olla valmis vuosi sitten elokuussa. Eipä ole vieläkään. MUTTA! Jo tänään koko pyörätie oli asfaltoitu, uujee! Helpottaa polkemista, kun ei tarvitse jännittää isoja kiven murikoita ja korkeita kynnyksiä. Päivän ensimmäinen virallinen hyvän olon hetki. Tästä päivästä ei voi tulla huonoa! :D
Tulin iloiseksi, kun töissä yksi kehui koruani. On kuulemma "Ihan sun näköinen!". Kai mulla sit on joku Ihan mun näköinen tyyli.. Hyvä niin, sitä olen toivonutkin. Vaikka en erityisesti pyrkinyt, etsin vain juttuja, joista tykkään. Onneksi en ole ihan metsään mennyt valinnoissa. Tänään kehuttu koru on vielä yksi lemppareistani, niin tuntui kivalta saaha siitä tuon moisia kehuja!
Tän päivän perusteella Ihan mun näkönen taitaa olla turkoosi, vaikka löytyy multa muutakin. Mutta ei oikein tänään.. Turkoosit sandaalit, turkoosi koru, turkoosi pyörä, turkoosi puhelin, turkoosia kypärässä, turkoosi mustekala, turkoosi pyyhe, turkoosit bikinit. Oho.. Joskus käy näin.
Töissä olin tehokkaampaa tehokkaampi. Onnistumisista tulee hyvä olo. On kivaa, kun saa jotain aikaseksi ja näkee tuloksen. Kyllä nyt kiiltää kaappien ovet.
Eilisen bussipäivän jälkeen oli taas kiva mennä päivän matkat pyörällä. Niinä päivinä on aina enemmän hyvän olon hetkiä. Ehkä se on se, että on aikaa itelle ja omille ajatuksille ihan erilailla? Ja toki myös se liikunta. Mutta pyöräillessä on aikaa ajatella ja niihin ajatuksiin pysähtyy ja keskittyy. Kuinka monta asiaa oonkin suunnittellut, haaveillut ja keksinyt tämän kesän aikana!
Työpäivän jälkeen näin yhtä ihanaa ystävää (tiedän, kaikille sama termi, mutta minkä mä sille voin, että mulla on vaan sellasia? Ihania ystäviä.) Toisella osapuolella oli hieman suunnistamisvaikeuksia, mutta niien jälkeen haettiin sushia ja mentiin rannalle hengailemaan ja herkuttelemaan. (Joo, kyllä mä oikeesti syön muutakin kuin sushia..) Kesken hengailun meiät yllätti sadekuuro ja koko ranta tyhjeni. Lähettiin kävelemään ja etsimään jotain kahvipaikkaa yms. mutta kaikki lähellä olevat olivat jo kiinni. Sade ehti loppua, ennenkuin päästiin sisätiloihin, mutta ei se mitään. Kesäsade piristää.
Näien lisäksi kivaa tänään (ja muulloinkin) oli esimerkiksi saaha tekstareita, kuulla kivoja juttuja, nauttia olostaan, nauraa... Loma alkaa kohta. Silloin alkaa myös vähän uusi asumisvaihe.
Nauti siitä hetkestä mikä on nyt. Älä mieti, mitä siitä seuraa tai ei, mitä viestit muille, mitä muut ajattelevat tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Mieti vain sitä, mikä nyt tuntuu parhaalta. Asioilla on yleensä tapana järjestyä, useimmiten paremmin, mitä vähemmän niihin yrittää sotkeutua. Eli päivän neuvo, NAUTI.
Myös ensi yön unesta ja tulevista päivistä.
Paluu vielä eiliseen, koska olin liian laiska illalla kirjottaakseni. Olin kesän ekalla virallisella terassikäynnillä yhen ihanan naisen kanssa. Ihan extempore, yllättäen ja pyytämättä. Vaikka oli tiistai. Oho.. Kiitos seurasta.
"Meillä on kotona tyrniä, siitä tulee hyvä olo!"
Ei selvinnyt, oliko kyseessä mehu vai marja vai mikä, mutta hyvä että toimii. Tyrni on kyllä aika yleispätevä vaivaan kuin vaivaan (mutta huom. ei ehkä liköörimuodossa aja samaa asiaa..).
Mutta tulee monesta muustakin asiasta hyvä olo. Eikä välttämättä tarvitse olla vaivaakaan. Tänään sellaisia hetkiä oli monta. Niitä kannattaa välillä oikein etsimällä etsiä, niin ne löytyy arjessa paremmin myöhemminkin.
Työmatkallani on risteys, jonka remontin piti olla valmis vuosi sitten elokuussa. Eipä ole vieläkään. MUTTA! Jo tänään koko pyörätie oli asfaltoitu, uujee! Helpottaa polkemista, kun ei tarvitse jännittää isoja kiven murikoita ja korkeita kynnyksiä. Päivän ensimmäinen virallinen hyvän olon hetki. Tästä päivästä ei voi tulla huonoa! :D
Tulin iloiseksi, kun töissä yksi kehui koruani. On kuulemma "Ihan sun näköinen!". Kai mulla sit on joku Ihan mun näköinen tyyli.. Hyvä niin, sitä olen toivonutkin. Vaikka en erityisesti pyrkinyt, etsin vain juttuja, joista tykkään. Onneksi en ole ihan metsään mennyt valinnoissa. Tänään kehuttu koru on vielä yksi lemppareistani, niin tuntui kivalta saaha siitä tuon moisia kehuja!
Tän päivän perusteella Ihan mun näkönen taitaa olla turkoosi, vaikka löytyy multa muutakin. Mutta ei oikein tänään.. Turkoosit sandaalit, turkoosi koru, turkoosi pyörä, turkoosi puhelin, turkoosia kypärässä, turkoosi mustekala, turkoosi pyyhe, turkoosit bikinit. Oho.. Joskus käy näin.
Töissä olin tehokkaampaa tehokkaampi. Onnistumisista tulee hyvä olo. On kivaa, kun saa jotain aikaseksi ja näkee tuloksen. Kyllä nyt kiiltää kaappien ovet.
Eilisen bussipäivän jälkeen oli taas kiva mennä päivän matkat pyörällä. Niinä päivinä on aina enemmän hyvän olon hetkiä. Ehkä se on se, että on aikaa itelle ja omille ajatuksille ihan erilailla? Ja toki myös se liikunta. Mutta pyöräillessä on aikaa ajatella ja niihin ajatuksiin pysähtyy ja keskittyy. Kuinka monta asiaa oonkin suunnittellut, haaveillut ja keksinyt tämän kesän aikana!
Nauti siitä hetkestä mikä on nyt. Älä mieti, mitä siitä seuraa tai ei, mitä viestit muille, mitä muut ajattelevat tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Mieti vain sitä, mikä nyt tuntuu parhaalta. Asioilla on yleensä tapana järjestyä, useimmiten paremmin, mitä vähemmän niihin yrittää sotkeutua. Eli päivän neuvo, NAUTI.
Myös ensi yön unesta ja tulevista päivistä.
Paluu vielä eiliseen, koska olin liian laiska illalla kirjottaakseni. Olin kesän ekalla virallisella terassikäynnillä yhen ihanan naisen kanssa. Ihan extempore, yllättäen ja pyytämättä. Vaikka oli tiistai. Oho.. Kiitos seurasta.
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Kaikki nää hetket, tee niist helmii!
(Otsikko Super Jannen biisistä Helmii, ainakin mukaillen. En löytänyt biisin virallisia sanoja.)
Takanani on juuri elämäni sponttaanein juhannus (ja viikonloppu). Torstaina ei vielä ollut oikeestaan suunnitelmia. Lähin kotoa perjantai-iltana pyörällä ja oho, tulinkin kotiin hetki sitten. Niin käy joskus, kun ei liiemmin mieti.
Postauksesta saattaa tulla pitkä ja sen kuva-anti koostuu lähinnä ruuasta. Eli jos sinulla on nälkä tai kiire, älä jatka lukemista nyt, vaan palaa tänne kun sinulla on aikaa ja olet syönyt hyvin.
Perjantai-iltana kokkasin ja pakkasin kamat koriin ja pyörän pakkarille ja lähin polkemaan kohti ihanan ystävän ihanaa kotia. Herkuteltiin näillä kera itsetehyn omenahillon, luumu-nektariini-aprikoosi-vadelma-vuohenjuusto-salaatilla, hapankorpuilla ja juustoilla sekä suolapähkinöillä. Saunan jälkeen vielä dippivihanneksia. Saunottiin, tehtiin hemmottelu ja höpöteltiin. Nautittiin elämästä, musiikista ja toistemme seurasta. Illalla haettiin pyörillä (yökkäreissä) 13 kukkaa tyynyn alle siinä toivossa, että unessa näkyisi tuleva sulhanen. Näkyihän siellä mies, mutta en tiiä, onko siitä tulevaksi sulhoksi.. Elämä näyttää.
Lauantai alkoi (ja jatkui) yhtä chillinä. Oli tarkoitus viettää brunssia tyttöjen kanssa, mutta ilma näytti ankealta, niin siirrettiin se sisätiloihin, tai oikeestaan parveketerassille. Saimme seuraksemme kaksi ihanaa naista lisää. Heillä oli vähän tapahtumarikkaampi juhannustarina kerrottavaan kuin meillä, mutta mukavaa oli kaikilla ollut! Ei aina tarvitse tapahtua. Vaikka sekin on kivaa välillä.
Syötävää riitti monen aterian verran.
Sunnuntaina syötiin aamupalaksi vesimeloonia ja mansikoita ja vähän myöhemmin suunnattiin kävellen sushille. Kyllä maistuikin hyvältä! Päivä lipui eteenpäin hengaillessa ja iltapäivällä pyöräilin isän ja kumppaneien kanssa piknikille. Grilli ei oikein ottanut toimiakseen, mutta onneksi ruokaa riitti, vaikkei grillailtua saatukkaan.
Musiikki. Ystävät. Hyvä ruoka. Pyörä.
Nyt tiedän, millainen on täydellinen juhannus.
Takanani on juuri elämäni sponttaanein juhannus (ja viikonloppu). Torstaina ei vielä ollut oikeestaan suunnitelmia. Lähin kotoa perjantai-iltana pyörällä ja oho, tulinkin kotiin hetki sitten. Niin käy joskus, kun ei liiemmin mieti.
Postauksesta saattaa tulla pitkä ja sen kuva-anti koostuu lähinnä ruuasta. Eli jos sinulla on nälkä tai kiire, älä jatka lukemista nyt, vaan palaa tänne kun sinulla on aikaa ja olet syönyt hyvin.
Lauantai alkoi (ja jatkui) yhtä chillinä. Oli tarkoitus viettää brunssia tyttöjen kanssa, mutta ilma näytti ankealta, niin siirrettiin se sisätiloihin, tai oikeestaan parveketerassille. Saimme seuraksemme kaksi ihanaa naista lisää. Heillä oli vähän tapahtumarikkaampi juhannustarina kerrottavaan kuin meillä, mutta mukavaa oli kaikilla ollut! Ei aina tarvitse tapahtua. Vaikka sekin on kivaa välillä.
Syötävää riitti monen aterian verran.
 |
| Aloitettiin jogurtilla, munakkaalla ja perunasalaatilla. |
 |
| Jatkettiin suolakekseillä, juustoilla, dippivihanneksilla ja pistaasipähkinöillä. |
 |
| Kolmanneksi vesimeloonia ja ananasta! Ihanan raikasta. |
 |
| Vikana naurimme suklaakakkua ja jäätelösydämiä, nam! Ateria kruunattu. |
Ruokailun aikana ilma muuttui lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Päätimme lähteä pyöräilemään. Kaks läks bussilla hakemaan omia pyöriään ja me pyöräiltiin kahestaan sovittuun kohtaamispaikkaan, josta alkoi pitkä pyöräilylenkki. On Helsinki kyllä kaunis kaupunki! Jossain vaiheessa jätin porukan ja jatkoin matkaani yksin. Välillä vaan kaipaa omaa aikaa, vaikka olisi maailman parhaassa seurassa. Poljin Tervasaareen, jossa oli yksi ystävä kavereineen. Sieltä niien kavereien luokse pelaamaan Aliasta ja tuollaisiin maisemiin juomaan skumppaa. Ei oo elämä yhtään hassumpaa! Ilta päättyi sen ystävän luokse yökylään vaikka olin perjantai-iltana ihan varma, ettei lauantaipäivän jälkeen ole muuta kuin kotona hengailua.
Sunnuntaina syötiin aamupalaksi vesimeloonia ja mansikoita ja vähän myöhemmin suunnattiin kävellen sushille. Kyllä maistuikin hyvältä! Päivä lipui eteenpäin hengaillessa ja iltapäivällä pyöräilin isän ja kumppaneien kanssa piknikille. Grilli ei oikein ottanut toimiakseen, mutta onneksi ruokaa riitti, vaikkei grillailtua saatukkaan.
Kaiken tämän jälkeen pyöräilin vielä onnellisena kotiin. Kylläpäs mä tunnenkin mahtavia tyyppejä, joien kanssa on kiva tehä kivoja juttuja. Eikä tartte ees mitään ihmeellistä tullakseen onnelliseksi.
Musiikki. Ystävät. Hyvä ruoka. Pyörä.
Nyt tiedän, millainen on täydellinen juhannus.
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Epäonnea ja kivaa olemista Juhannuksen kunniaksi
Postauksissa on ollut vähän taukoa, mutta tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään erityistä, mistä olisi tehnyt mieli kirjoittaa. Eilen oli hyviä tyyppejä ja hyvää ruokaa. Muuten ei mitään erityistä tapahtumaa. Paitsi että eilen hajosi puhelin ja sen korvaaminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin luulin. No, kyllä tääkin selviää, tavalla tai toisella.
Tänään kävin vähän salilla, mutta treenaaminen ei jotenkin yhtään toiminut. Tsemppi puuttui täysin. Että jos ei heti onnistu, niin jätetään sitten liike väliin.. Tosi tehokasta. Mutta toisaalta, eihän enää ehi ees kesäkuntoon niin mitäs sitä hampaat irvessä suorittamaan. Liikunnassa pitää säilyä ilo ja sen pitää tuntua hyvältä. Ei siitä tarvii tehä suoritusta, vaikka siihen oiskin ohjelmat ja muut. Sitten treenaa enemmän, kun tuntuu siltä.
Muutenkin elämä menee ihan liian helposti suorittamiseksi. Paras tapa on vaan tehä niin kuin hyvältä tuntuu ja hoitaa hommat, jotka täytyy. Mutta ei niistäkään pakko pullana mitään tuu.
Juhannussuunnitelmat ovat vielä vähän avoimet, mutta kaupunkijuhannusta tässä vietellään, ainakin osittain seurassa, parhaassa sellaisessa. Huomenna juhannusbrunssi! Kirjoitan juhannuspalasia, kun niitä tulee..
Vaikka koko juhannuksen juhliminen on mielestäni vähän hölmöä sillein, mitä se monelle merkitsee. Liikaa humalaa ja sekoilua. Sellaista en halunnutkaan eikä sellaista liiemmin ollut kyllä tarjollakaan. Ei mun mielestä juhannus mitenkään erityisesti eroa viikonlopuista yleisesti, mutta toki jotain tekemistä haluaa suuremmin kuin muina viikonloppuina. Hyvä ruoka, hyvä seura ja sopivasti juomaa riittää loistavasti. Ja aurinkoa.
Äsken tein spotifyhyn juhannuslistan. Se kruunaa hengailujuhannuksen.
Musiikin täyteistä juhannusta!
Tänään kävin vähän salilla, mutta treenaaminen ei jotenkin yhtään toiminut. Tsemppi puuttui täysin. Että jos ei heti onnistu, niin jätetään sitten liike väliin.. Tosi tehokasta. Mutta toisaalta, eihän enää ehi ees kesäkuntoon niin mitäs sitä hampaat irvessä suorittamaan. Liikunnassa pitää säilyä ilo ja sen pitää tuntua hyvältä. Ei siitä tarvii tehä suoritusta, vaikka siihen oiskin ohjelmat ja muut. Sitten treenaa enemmän, kun tuntuu siltä.
Muutenkin elämä menee ihan liian helposti suorittamiseksi. Paras tapa on vaan tehä niin kuin hyvältä tuntuu ja hoitaa hommat, jotka täytyy. Mutta ei niistäkään pakko pullana mitään tuu.
Juhannussuunnitelmat ovat vielä vähän avoimet, mutta kaupunkijuhannusta tässä vietellään, ainakin osittain seurassa, parhaassa sellaisessa. Huomenna juhannusbrunssi! Kirjoitan juhannuspalasia, kun niitä tulee..
Vaikka koko juhannuksen juhliminen on mielestäni vähän hölmöä sillein, mitä se monelle merkitsee. Liikaa humalaa ja sekoilua. Sellaista en halunnutkaan eikä sellaista liiemmin ollut kyllä tarjollakaan. Ei mun mielestä juhannus mitenkään erityisesti eroa viikonlopuista yleisesti, mutta toki jotain tekemistä haluaa suuremmin kuin muina viikonloppuina. Hyvä ruoka, hyvä seura ja sopivasti juomaa riittää loistavasti. Ja aurinkoa.
Äsken tein spotifyhyn juhannuslistan. Se kruunaa hengailujuhannuksen.
Musiikin täyteistä juhannusta!
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Älä nyt kysele, toimi vaan niin!
Päiväni on koostunut töistä, pyöräilystä ja yhen hyvän ystävän seurasta. Hyvä viikonaloitus siis.
Työpäivä erosi normaalista eniten siinä, että toinen tiimi oli järjestänyt meille yllärinä hemmotteluhetken kesken päivän! Olipas kiva ajatus. Sain ohjeeksi pukea ulkovaatteet päälle ja kun varmistin ymmärtäneeni oikein,sain otsikon vastauksen. Paras vaan toimia niin siis. Saatiin mukaan kori ja ohjeet mennä tunniksi rantaan. Korissa oli mehua, kahvia, itse leivottua pullaa ja naisten lehtiä! Lehdet jäivät kyllä lukematta, kun pieni sadekuuro yllätti ja ehkä muutenkin aika olisi mennyt "vain" jutteluun. Takaisin töihin palattiin ehkä vähän rennompina.
Musiikkia fiilistellen poljin keskustaan kesän ennätysajassa, 53min! Reittioppaan mukaan matkaan menee 1h 4min ja mä oon yleensä polkenu sen tuntiin. Suuria iloja on pienetkin asiat. Ja säilyin täysin kuivana kaikki päivän pyöräilyni vaikka sää on ollut epävakainen ja yllättävä Sangosta kaatamalla vettä - täysi auringonpaiste - akselilla.
Sitten kävin syömässä ystävän kanssa. Viime näkemisestä onkin aika kauan. Anteeksi vaan yksitoikkoiset juttuni... Ihana oli nähä kyllä! Yritetään saaha se muffinssien (muffeeffinssei) leipominen toteutumaan tässä pian. Kuorrutteet kans.
Käytiin vielä moikkaamassa viime viikon synttäriyllärin saajaa töissä. Sitä viini-iltaa ootellessa..
Huomiseks suunnitellaan pyörälenkkiä, koska se jäi tältä päivältä. Ja koska töien jälkeen ei oo sovittua ohjelmaa ennestään. Tai siis, kyllähän mä oon yksinäni polkenut lenkkiä ihan tarpeeksi. Mutta jos sais laiskanpuoleisiakin motivoitua..
Työpäivä erosi normaalista eniten siinä, että toinen tiimi oli järjestänyt meille yllärinä hemmotteluhetken kesken päivän! Olipas kiva ajatus. Sain ohjeeksi pukea ulkovaatteet päälle ja kun varmistin ymmärtäneeni oikein,sain otsikon vastauksen. Paras vaan toimia niin siis. Saatiin mukaan kori ja ohjeet mennä tunniksi rantaan. Korissa oli mehua, kahvia, itse leivottua pullaa ja naisten lehtiä! Lehdet jäivät kyllä lukematta, kun pieni sadekuuro yllätti ja ehkä muutenkin aika olisi mennyt "vain" jutteluun. Takaisin töihin palattiin ehkä vähän rennompina.
Musiikkia fiilistellen poljin keskustaan kesän ennätysajassa, 53min! Reittioppaan mukaan matkaan menee 1h 4min ja mä oon yleensä polkenu sen tuntiin. Suuria iloja on pienetkin asiat. Ja säilyin täysin kuivana kaikki päivän pyöräilyni vaikka sää on ollut epävakainen ja yllättävä Sangosta kaatamalla vettä - täysi auringonpaiste - akselilla.
Sitten kävin syömässä ystävän kanssa. Viime näkemisestä onkin aika kauan. Anteeksi vaan yksitoikkoiset juttuni... Ihana oli nähä kyllä! Yritetään saaha se muffinssien (muffeeffinssei) leipominen toteutumaan tässä pian. Kuorrutteet kans.
Käytiin vielä moikkaamassa viime viikon synttäriyllärin saajaa töissä. Sitä viini-iltaa ootellessa..
Huomiseks suunnitellaan pyörälenkkiä, koska se jäi tältä päivältä. Ja koska töien jälkeen ei oo sovittua ohjelmaa ennestään. Tai siis, kyllähän mä oon yksinäni polkenut lenkkiä ihan tarpeeksi. Mutta jos sais laiskanpuoleisiakin motivoitua..
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä.
Eilen oli kyllä ihan huippu kivaa. Loppuun asti.
Koko päivä meni Tallinnassa työpaikan naisten kanssa. Kierreltiin lähinnä kauppoja ja nautittiin seurasta. Käytiin Afrikkalaisessa ravintolassa syömässä. Istuttiin kattoterassilla nauttimassa auringosta, ruuasta ja juomasta.
Löysin yhen tunika-mekko-asian, yhen neuletakin ja kaulakorun. Äitille tuliaisiks käsityölehtiä ja mulle siideriä ja kohukkeita (rahkapatukoita, ihan parasta herkkua. Ne vaan pitää aina heti syyä).
Sain kyyin kotia valmistautumaan illan keikkaa varten. Ei onneksi tullut niin kiire ku pelkäsin, hyvin ehti kaiken tehä. Ja keikka oli ihan mieletön! Varmaan paras, ainakin yks parhaista, PMMP:n keikoista ikinä. Seurakin mitä parhainta. Lavalla oli yksi polttarisankari ja yksiä huueltiin, mutta ei ne lavalle asti päässeet. Ympärillä olevien ihmisten tanssiminen oli rajua, välillä vähän liiankin! Mutta ei se loppujen lopuksi niinkään häirinnyt.
Tänään kesti melko kauan päästä käyntiin. Mutta pakko oli ryhdistäytyä, meillä oli partion siivoustalkoot. Oltiin kyllä niin tehokkaita, että ei olis uskonut! Listattiin kaikki varastossa olleet tavarat ja huhhei mitä kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa sieltä löytyikään.. Projektia on vielä jatkettava, mutta ei sitä kerralla kaikkea jaksa...
Viikonloppujen parhaimmistoa. Oikeestaan taas. Mulla on projektina tehä vaan juttuja, joista tykkään ja pakollisistakin jutuista löytää sen positiivisen, niin elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa. Olen siinä yllättävän hyvin onnistunutkin.
Koko päivä meni Tallinnassa työpaikan naisten kanssa. Kierreltiin lähinnä kauppoja ja nautittiin seurasta. Käytiin Afrikkalaisessa ravintolassa syömässä. Istuttiin kattoterassilla nauttimassa auringosta, ruuasta ja juomasta.
Löysin yhen tunika-mekko-asian, yhen neuletakin ja kaulakorun. Äitille tuliaisiks käsityölehtiä ja mulle siideriä ja kohukkeita (rahkapatukoita, ihan parasta herkkua. Ne vaan pitää aina heti syyä).
Sain kyyin kotia valmistautumaan illan keikkaa varten. Ei onneksi tullut niin kiire ku pelkäsin, hyvin ehti kaiken tehä. Ja keikka oli ihan mieletön! Varmaan paras, ainakin yks parhaista, PMMP:n keikoista ikinä. Seurakin mitä parhainta. Lavalla oli yksi polttarisankari ja yksiä huueltiin, mutta ei ne lavalle asti päässeet. Ympärillä olevien ihmisten tanssiminen oli rajua, välillä vähän liiankin! Mutta ei se loppujen lopuksi niinkään häirinnyt.
Tänään kesti melko kauan päästä käyntiin. Mutta pakko oli ryhdistäytyä, meillä oli partion siivoustalkoot. Oltiin kyllä niin tehokkaita, että ei olis uskonut! Listattiin kaikki varastossa olleet tavarat ja huhhei mitä kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa sieltä löytyikään.. Projektia on vielä jatkettava, mutta ei sitä kerralla kaikkea jaksa...
Viikonloppujen parhaimmistoa. Oikeestaan taas. Mulla on projektina tehä vaan juttuja, joista tykkään ja pakollisistakin jutuista löytää sen positiivisen, niin elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa. Olen siinä yllättävän hyvin onnistunutkin.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Kesä on kaikilla.
Ja siksi aion nyt jakaa virallisesti tänään ilmestyneen singlen, josta eilen jo hihkuin. Tässä olkaa hyvät, SMG:n Kesäkänniballadi. Töissä soi päässä "Kun on kännissä, väärissä juhlissa" ja täytyi tsempata, ettei ala ääneen laulamaan. Ei ehkä olisi ollut kovin soveliasta, vaikka saa siellä muuten laulaa. Tänään oli aika erikoinen, mutta hyvä työpäivä.
Päätin taas, että jatkossa pyrin pyöräilemään työmatkat säästä riippumatta, oli meinaan niin mua vastaan olevat bussilinjat tänään. No, niistä selvittiin.
Nyt aion leipoa pannaria, myöhemmin vähän siivota ja valmistautua huomiseen: Tallinnaan päiväristeilylle työporukan kanssa ja illalla kuuntelemaan PMMP:tä ihanan naisen kanssa.
Ihanaa viikonloppua!
(Tämä on blogini 60. postaus)
Päätin taas, että jatkossa pyrin pyöräilemään työmatkat säästä riippumatta, oli meinaan niin mua vastaan olevat bussilinjat tänään. No, niistä selvittiin.
Nyt aion leipoa pannaria, myöhemmin vähän siivota ja valmistautua huomiseen: Tallinnaan päiväristeilylle työporukan kanssa ja illalla kuuntelemaan PMMP:tä ihanan naisen kanssa.
Ihanaa viikonloppua!
(Tämä on blogini 60. postaus)
torstai 13. kesäkuuta 2013
Kenkätalon eukko
Tää liittyi tähän päivään ja vahvasti lapsuuteen. En ihan muistanut enää, miten se menee. Onhan siitä jo monta vuotta kun sen oikeasti osasin ulkoa. Kirsi Kunnaksen riimittelemä Hanhiemon iloinen lipas on ehkä mun luetuin kirja ikinä. Ja Kenkätalon eukkoon liittyvä kuva ehkä kaikista katsotuin. Siinä on kauheesti kaikkea jännää.
Kenkätalossa asui eukko,
jolla oli sata lasta
ja elämä puuhakasta:
kolme jyvää hän veteen heitti
ja hyvää velliä keitti.
Sitten hän lapsensa syötti ja niisti,
piiskasi, pesi ja siisti
kunkin vuorollaan
ja pani nukkumaan.
Ja itse runo kaikista kummastelluin, miksi se lapsensa piiskasi, äiti miksi?
Kenkätalossa asui eukko,
jolla oli sata lasta
ja elämä puuhakasta:
kolme jyvää hän veteen heitti
ja hyvää velliä keitti.
Sitten hän lapsensa syötti ja niisti,
piiskasi, pesi ja siisti
kunkin vuorollaan
ja pani nukkumaan.
Ja itse runo kaikista kummastelluin, miksi se lapsensa piiskasi, äiti miksi?
Hyviin asioihin ei kyllästy koskaan
Tästä viikosta tulikin niin hyvä, että ei ole blogiakaan ehtinyt kirjoitella.
Töissä on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskasta, lomat lähenee, ehkä kaikki reagoi siihen. Lomantarve alkaa näkyä, kuulua ja tuntua, etenkin niissä pienissä. Mutta toki on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta huomaa vaan työn käyvän tavallista raskaammaksi näin lomien lähestyessä.
Tiistaina pyöräilin, pyöräilin ja pyöräilin. Yhteensä n. 50 km. Kävin tapaamassa isovanhempia ja illemmalla kahvilla ja kaupoilla yhen kivan naisen kanssa. Pohittiin kesäsuunnitelmia ja juoruttiin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa! Sen jälkeen tein vielä pyörälenkin kaverin kanssa. Että ainakin sosiaalista elämää ja liikuntaa riittää.
Keskiviikkona jätin pyörän kotiin, koska ketjut alko natisemaan tiistain lenkillä niin paljon että huhhei. Ja ihan hyvä että jätin, tuli meinaan sadekuuroja pitkin päivää. Töien jälkeen näin kahta ihanaa naista, tarkotus oli käyä vähän kattomassa mitä Helsinki-päivällä olisi tarjota, mutta päädyttiinkin syömään. Sitten menin lapsenvahiks koko illaksi. Oli kiva olla pitkästä aikaa heillä, hoisin tyttöä yhessä vaiheessa aika usein, nyt koko ajan harvemmin kun hän alkaa olemaan jo niin iso. Päivän liittyi stressi loppuvasta akusta ja vaikeasta, pitkäksi venyvästä kotimatkasta, mutta molemmat selätettiin. Parvekkeelleni tuotiin lastenhoitokeikan aikana öljy pyörää varten, jotta voisin torstaina taas polkea. Kiitos siitä! Muistin jopa ottaa sen sieltä kotiin tullessani...
Torstaina oli huono aamu, mutta päivä parani siitä kuten toivoinkin. Sain öljyttyä pyörän ja sehän kulki kuin unelma melkein.. Töien jälkeen tapasin sitä entistä työkaveria, josta kirjoitin aiemmin täällä. Täytyi saaha vähän näkökulmaa ja muuta omaan elämiseen. En tiiä, oliko siitä nyt varsinaista hyötyä juuri siinä mielessä, mutta tapaamisista on hyötyä aina.
Kotona kuuntelin ennakkoon huomenna julkaistavaa Scandinavian music groupin uutta singleä.
Elämäni täyttyy pääosin hyvistä päivistä. Se on kivaa.
Töissä on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskasta, lomat lähenee, ehkä kaikki reagoi siihen. Lomantarve alkaa näkyä, kuulua ja tuntua, etenkin niissä pienissä. Mutta toki on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta huomaa vaan työn käyvän tavallista raskaammaksi näin lomien lähestyessä.
Tiistaina pyöräilin, pyöräilin ja pyöräilin. Yhteensä n. 50 km. Kävin tapaamassa isovanhempia ja illemmalla kahvilla ja kaupoilla yhen kivan naisen kanssa. Pohittiin kesäsuunnitelmia ja juoruttiin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa! Sen jälkeen tein vielä pyörälenkin kaverin kanssa. Että ainakin sosiaalista elämää ja liikuntaa riittää.
Keskiviikkona jätin pyörän kotiin, koska ketjut alko natisemaan tiistain lenkillä niin paljon että huhhei. Ja ihan hyvä että jätin, tuli meinaan sadekuuroja pitkin päivää. Töien jälkeen näin kahta ihanaa naista, tarkotus oli käyä vähän kattomassa mitä Helsinki-päivällä olisi tarjota, mutta päädyttiinkin syömään. Sitten menin lapsenvahiks koko illaksi. Oli kiva olla pitkästä aikaa heillä, hoisin tyttöä yhessä vaiheessa aika usein, nyt koko ajan harvemmin kun hän alkaa olemaan jo niin iso. Päivän liittyi stressi loppuvasta akusta ja vaikeasta, pitkäksi venyvästä kotimatkasta, mutta molemmat selätettiin. Parvekkeelleni tuotiin lastenhoitokeikan aikana öljy pyörää varten, jotta voisin torstaina taas polkea. Kiitos siitä! Muistin jopa ottaa sen sieltä kotiin tullessani...
Torstaina oli huono aamu, mutta päivä parani siitä kuten toivoinkin. Sain öljyttyä pyörän ja sehän kulki kuin unelma melkein.. Töien jälkeen tapasin sitä entistä työkaveria, josta kirjoitin aiemmin täällä. Täytyi saaha vähän näkökulmaa ja muuta omaan elämiseen. En tiiä, oliko siitä nyt varsinaista hyötyä juuri siinä mielessä, mutta tapaamisista on hyötyä aina.
Kotona kuuntelin ennakkoon huomenna julkaistavaa Scandinavian music groupin uutta singleä.
Elämäni täyttyy pääosin hyvistä päivistä. Se on kivaa.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Erittäin vahva maanantai
Vaikka mulla olikin loppujen lopuksi harvinaisen tehokas työpäivä kaikista hidastuksista huolimatta niin oli kyllä maanantaikohmeutta ilmassa.
Vajaa neljä tuntia myöhästynyt kuorma vähän aiheutti stressiä mulle, mutta onneksi se tuli lopulta lähes täydelliseen Just-nyt-ei-olis-muuta-kohtaan. Mutta sen kuskin elämäänhän se enempi vaikutti ja varmaan aika kauan pidens sen päivää. Odotteli loman alkua.. Otsikko on hänen sanomansa, mulla henk. koht. on ollu hyvä maanantai. Niinkuin nykyään useimmat päivät muutenkin. Tästä on hyvä startata uusi viikko!
Töiden jälkeen pyöräilin kotiin ja tein kesän aikaennätyksen, 33minuuttia! Vaikka en mielestäni ees polkenu mitenkään erityisen kovaa, mutta kai sitten kuitenkin. Nyt alkaa polkeminen jo mennä enempi itsestään, vaikka kyllä välillä jaloissa tuntuu siltä, ettei pääse eteenpäin vaikka kuinka polkisi. Mutta sitä on koko ajan vähemmän. Oikein harmittaa, jos nyt meinaa iskeä sadekelejä, mä haluun pyöräillä!
Kotona vietin pitkästä aikaa kokonaisen arki-iltapäivän/illan. Tai kävin mä kaupassa, mutta sekin kuuluu kotijuttuihin. Oikein silleen ajattelevasti, että mitä tekee mieli ja mitä tarvii kroppa. Enkä ostanu mitään turhaa. Paitsi yhen sporttilehen palkinnoks tsempistä. Olen sen ansainnut.
Iltapalaks tein taas hedelmäsalaattia, mutta vielä ois jotenkin nälkä. Täytyy ehkä vielä jotain syyä, parempi nukahtaa kun ei nälkä kurnaa. Sitten täytyy alkaa suunnittelemaan unille menoa, huomenna superaikainen herätys ja paljon kaikkea tekemistä! Toivotaan ettei sade iske.
Tästä tulee hyvä viikko!
Vajaa neljä tuntia myöhästynyt kuorma vähän aiheutti stressiä mulle, mutta onneksi se tuli lopulta lähes täydelliseen Just-nyt-ei-olis-muuta-kohtaan. Mutta sen kuskin elämäänhän se enempi vaikutti ja varmaan aika kauan pidens sen päivää. Odotteli loman alkua.. Otsikko on hänen sanomansa, mulla henk. koht. on ollu hyvä maanantai. Niinkuin nykyään useimmat päivät muutenkin. Tästä on hyvä startata uusi viikko!
Töiden jälkeen pyöräilin kotiin ja tein kesän aikaennätyksen, 33minuuttia! Vaikka en mielestäni ees polkenu mitenkään erityisen kovaa, mutta kai sitten kuitenkin. Nyt alkaa polkeminen jo mennä enempi itsestään, vaikka kyllä välillä jaloissa tuntuu siltä, ettei pääse eteenpäin vaikka kuinka polkisi. Mutta sitä on koko ajan vähemmän. Oikein harmittaa, jos nyt meinaa iskeä sadekelejä, mä haluun pyöräillä!
Kotona vietin pitkästä aikaa kokonaisen arki-iltapäivän/illan. Tai kävin mä kaupassa, mutta sekin kuuluu kotijuttuihin. Oikein silleen ajattelevasti, että mitä tekee mieli ja mitä tarvii kroppa. Enkä ostanu mitään turhaa. Paitsi yhen sporttilehen palkinnoks tsempistä. Olen sen ansainnut.
Iltapalaks tein taas hedelmäsalaattia, mutta vielä ois jotenkin nälkä. Täytyy ehkä vielä jotain syyä, parempi nukahtaa kun ei nälkä kurnaa. Sitten täytyy alkaa suunnittelemaan unille menoa, huomenna superaikainen herätys ja paljon kaikkea tekemistä! Toivotaan ettei sade iske.
Tästä tulee hyvä viikko!
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Näytä mulle missä sul on rusketusraidat
Tai tässä tapauksessa palamisraidat.. Niitä on tänään hoieltu.
Eilen rokattiin Kivenlahessa. Oli kyllä mukavaa ja seura niin parasta. Eka oltiin nurtsilla, sitten festarialueella ja sitten taas nurtsilla. Päivä oli pitkä, oikein jatkoihin asti.
Tänään oltiin tyttöjen kanssa piknikillä. Yllätettiin yksi ihana tuleva synttärisankari iloisesti! Oikein herkistelemään päästiin. Täydellinen yllätys ja täydelliset naiset.
Koska kello on paljon ja unta on saatava eikä kirjoittaminenkaan oikein luonnistu, saavat kuvat kertoa vähän enemmän.
Eilen rokattiin Kivenlahessa. Oli kyllä mukavaa ja seura niin parasta. Eka oltiin nurtsilla, sitten festarialueella ja sitten taas nurtsilla. Päivä oli pitkä, oikein jatkoihin asti.
Tänään oltiin tyttöjen kanssa piknikillä. Yllätettiin yksi ihana tuleva synttärisankari iloisesti! Oikein herkistelemään päästiin. Täydellinen yllätys ja täydelliset naiset.
Koska kello on paljon ja unta on saatava eikä kirjoittaminenkaan oikein luonnistu, saavat kuvat kertoa vähän enemmän.
Jätettiin pyörät niin hyvin sidottuina parkkiin, että jos joku ois ne vienyt, niin ois kyllä ollut todellinen pyörän tarve sillä. Onneksi pysyivät tallella. Pyörien kanssa oli säätöä ja muuta, mutta onneksi ne oli mukana.
Ne kolme, joita oikein oltiin katsomassa. PMMP, Paleface ja Raappana. Kyllä oli kovat keikat! Muita fiilisteltiin nurtsilla tai alueella hengaillen.
Sunnuntain piknik herkut. Namskis nam.
Viimeisenä se sunnuntain kovin juttu. Onnea ihana <3!
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Aamupalaherkkua, jolla jaksaa liikkua
Pakko oli vielä palata hehkuttamaan, koska tein äsken ehkä maailman parasta aamupalaa. Tai ainakin, parhaita lettuja!
Astiaan kaksi banaania ja neljä kananmunaa. Sauvasekoittimella/tehosekoittimella/tms. tasaiseksi ja sitten pannulle! Tästä satsista tulee n. neljä lettua. (ohje uusimmasta Fit-lehdestä). Helppoa ja ihan superhyvää! Nautin pakastemustikoiden kera ja puolet laitoin jääkaappiin oottamaan huomisaamua. En saanut yhtään mallikelpoista lettua, että oisi kuvan kehannut ottaa. Ehkä ensikerralla. Taikinan koostumus on niin kuohkea ja helposti särkyvä, että letun sopiva paksuus vaatii selkeesti testailua.
Nyt kamat kasaan ja pyörän selkään.
Astiaan kaksi banaania ja neljä kananmunaa. Sauvasekoittimella/tehosekoittimella/tms. tasaiseksi ja sitten pannulle! Tästä satsista tulee n. neljä lettua. (ohje uusimmasta Fit-lehdestä). Helppoa ja ihan superhyvää! Nautin pakastemustikoiden kera ja puolet laitoin jääkaappiin oottamaan huomisaamua. En saanut yhtään mallikelpoista lettua, että oisi kuvan kehannut ottaa. Ehkä ensikerralla. Taikinan koostumus on niin kuohkea ja helposti särkyvä, että letun sopiva paksuus vaatii selkeesti testailua.
Nyt kamat kasaan ja pyörän selkään.
Muka-mökkeilyä
Töiden jälkeen pyöräilin keskustaan tapaamaan ystävää. Käytiin subissa ja kirjakaupassa. Oli tosi ihana nähä taas pitkästä aikaa! Vaikka ollaan me facebookissa juteltu, mutta se on aina ihan eri asia.
Pyöräily jatkui isän luokse. Siellä syötiin oikein herkkukesäruokaa: uusia perunoita, salaattia, keitettyä fenkolia ja paistettua kuhaa. Namskis. Jälkkäriks isä oli ostanu "mökkivohveleita", koska perjantaisin "kaikki" lähtee mökille ja kun ei oo mökkiä, niin voitaisiin kuitenkin elää mökkitunnelmaa. Oli meillä myös punssirullia (kuninkaallisten häiden kunniaksi). Koitettiin myös käyä keskustelua vähän enemmän "maalaisesti". Multa se kai onnistuu vähän muutenkin.. Kerroin kuinka matkalla vähän ripsi vettä, jolloin isä sanoi, että maalla ripsii, mutta kaupungissa tihkuu. Ilta )ja päivä myös) oli tosi rento ja mukava. Oli ihanaa vaan olla. Mulla on kyllä hyviä tyyppejä ympärillä.
Pyöräilin kotiin myöhään. Oli mukava pyöräillä, kun ei ollut oikein ketään missään, sateen jälkeinen raikas ilma ja kaunis taivas. Ei tuntunut yhtään raskaalta, vaikka kilometrejä oli jo melkoisesti takana. Pyöräily on kyllä parasta kesäliikuntaa. Tai kuten työkaverini sanoo, se on vain tapa siirtyä paikasta toiseen.
Nyt laitan aamupalaa. Sitten lähen Bodybalanceen ja avaamaan festarikesän! Ihanaa lauantaita muille myös.
torstai 6. kesäkuuta 2013
Mallikansalainen vikoineen
Tänään(kin) on ollut oikein hyvä päivä.
Töissä tehtiin modernia taidetta muoviautoilla maalaten. Pitäis varmaan myyä idea jollekkin tapettitalolle ja saaha hyvät rahat. Ois sitten millä reissata.. Niistä tuli oikeesti päheitä!
Töissä kävi kyläilemässä kotonaan mahaansa kasvattava työkaveri. Toivotaan, että mahan kasvatus loppuisi viimeistään ajallaan ja niillä kohta olisi ihana pieni. Annettiin äidin hemmottelulahja, toivottavasti osui mieleinen. Mulla kun oli suuri vastuutehtävä keksiä se lahja..
Töistä pyöräilin yhen ihanaisen työpaikalle, josta suunnattiin kaupan kautta puistoon herkuttelemaan. Yleensä parhaat hetket saa ihan yllättäen, enempiä suunnittelematta. Tänäänkin sovittiin tapaamisesta alle kaksi tuntia ennen h-hetkeä! Matkalla kohdattiin ihme valittajia, mutta niitä on. Ei anneta semmoisten pilata elämän hetkiä. Ihan aiheesta ne tavallaan sanoi, mutta melko kärkkäästi ja turhaan. Onneksi meillä oli muuten niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-naa.
Jos teet muut valintasi edullisesti, voit panostaa siihen kaikista parhaimpaan.
Kotiin poljin kaupan kautta ja ostin vaan kaikkea tarpeellista ja laadukasta ja olimpa ylpeä. Iltapalaksi pilkoin hedelmäsalaattia.
Mangoa, banaania ja nektariineja. Ehkä lempparihedelmiä, vaikka tykkään kyllä oikeestaan kaikista muistakin. Banaanista en aiemmin tykännyt, mutta jossain vaiheessa opettelin syömään, koska se on vaan kaikista helpoin.
Tänään suoritin yhen suuren haasteen elämässä. Kävin ekaa kertaa ikinä ite täyttämässä pyörän kumit (tai takakumin vaan..) huoltsikalla! Mua ennen siinä oli semmoin mies joka ei selkeesti myöskään ollut sitä ennen tehnyt eikä siinä oikein myöskään suoriutunut. Antoi mulle vuoron välissä ja itse jäi siihen norkoilemaan ja kattomaan mallia. Täytyihän mun siitä selviytyä ja humps vaan! Varsinainen mallikansalainen. En jäänyt katsomaan, miten mies selviytyi, ettei kukaan luulisi, etten minäkään osannut. Toivottavasti hänkin sai pyörän kuminsa täytettyä, polkeminen on silloin helpompaa.
Lopuksi musiikkia iltaan. Tästä on tänään puhuttu monessa yhteydessä ja monen kanssa. Saattaa vaatia muutaman kuuntelukerran. Ja video on outo.
http://www.youtube.com/watch?v=3O1_3zBUKM8
Töissä tehtiin modernia taidetta muoviautoilla maalaten. Pitäis varmaan myyä idea jollekkin tapettitalolle ja saaha hyvät rahat. Ois sitten millä reissata.. Niistä tuli oikeesti päheitä!
Töissä kävi kyläilemässä kotonaan mahaansa kasvattava työkaveri. Toivotaan, että mahan kasvatus loppuisi viimeistään ajallaan ja niillä kohta olisi ihana pieni. Annettiin äidin hemmottelulahja, toivottavasti osui mieleinen. Mulla kun oli suuri vastuutehtävä keksiä se lahja..
Töistä pyöräilin yhen ihanaisen työpaikalle, josta suunnattiin kaupan kautta puistoon herkuttelemaan. Yleensä parhaat hetket saa ihan yllättäen, enempiä suunnittelematta. Tänäänkin sovittiin tapaamisesta alle kaksi tuntia ennen h-hetkeä! Matkalla kohdattiin ihme valittajia, mutta niitä on. Ei anneta semmoisten pilata elämän hetkiä. Ihan aiheesta ne tavallaan sanoi, mutta melko kärkkäästi ja turhaan. Onneksi meillä oli muuten niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-naa.
Kotiin poljin kaupan kautta ja ostin vaan kaikkea tarpeellista ja laadukasta ja olimpa ylpeä. Iltapalaksi pilkoin hedelmäsalaattia.
Tänään suoritin yhen suuren haasteen elämässä. Kävin ekaa kertaa ikinä ite täyttämässä pyörän kumit (tai takakumin vaan..) huoltsikalla! Mua ennen siinä oli semmoin mies joka ei selkeesti myöskään ollut sitä ennen tehnyt eikä siinä oikein myöskään suoriutunut. Antoi mulle vuoron välissä ja itse jäi siihen norkoilemaan ja kattomaan mallia. Täytyihän mun siitä selviytyä ja humps vaan! Varsinainen mallikansalainen. En jäänyt katsomaan, miten mies selviytyi, ettei kukaan luulisi, etten minäkään osannut. Toivottavasti hänkin sai pyörän kuminsa täytettyä, polkeminen on silloin helpompaa.
Lopuksi musiikkia iltaan. Tästä on tänään puhuttu monessa yhteydessä ja monen kanssa. Saattaa vaatia muutaman kuuntelukerran. Ja video on outo.
http://www.youtube.com/watch?v=3O1_3zBUKM8
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Matkakuumeilua
Huh. Tää matkakuume nousee niin kovaa vauhtia ettei sitä kohta pysty hallitsemaan. Tai siis, ei sitä nytkään pystyis. Voisin lähteä vaikka heti huomenna.
Mutta oikeesti pitää kyllä jonnekkin mennä, sais vähän maisemanvaihosta ja muuta juttua tän rankan kevään jälkeen. Olen sen niin ansainnut.
Mutta että minne ja kenen kanssa on vielä vähän suunnittelutasoista.. Vähän suunniteltiin, että jos vaan päättäis päivän koska lähtee ja edellisenä päivänä surffailis. Vähän spontaaniutta tähän suunniteltuun elämään!
Sponttaani on myös koko suunnitelma. Mutta jos on matkakuume niin se on pakko selättää ja kaikki keinot ovat sallittuja! Matkasta vois oikeesti tulla hyvä juttu.
Eletään tätä Suomen kesää tässä vaan eka. Tähänkin sisältyy paljon kivaa.
Onnea on kesä. (vaikka kyllä mä tykkään kaikista muistakin ajoista)
Mutta oikeesti pitää kyllä jonnekkin mennä, sais vähän maisemanvaihosta ja muuta juttua tän rankan kevään jälkeen. Olen sen niin ansainnut.
Mutta että minne ja kenen kanssa on vielä vähän suunnittelutasoista.. Vähän suunniteltiin, että jos vaan päättäis päivän koska lähtee ja edellisenä päivänä surffailis. Vähän spontaaniutta tähän suunniteltuun elämään!
Sponttaani on myös koko suunnitelma. Mutta jos on matkakuume niin se on pakko selättää ja kaikki keinot ovat sallittuja! Matkasta vois oikeesti tulla hyvä juttu.
Eletään tätä Suomen kesää tässä vaan eka. Tähänkin sisältyy paljon kivaa.
Onnea on kesä. (vaikka kyllä mä tykkään kaikista muistakin ajoista)
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Aikamatkailua
Kuulin tänään, ettei varmaan kukaan ole käyttänyt sanaa PÄLLI sitten 70-luvun. Ne ei selkeesti radiossa tiedä mitään! Se on käyvä sana moneenkin paikkaan. Ja me ollaan kyllä ihan ajassa eläviä eikä mitään kauas menneesseen menneitä. Eihän meistä kukaan ollut ees syntynyt sillon 70-luvulla... Ha, että sellainen aamun avaus.
Töiden jälkeen kävin vähän kaupoilla. Oikein ajatuksen kanssa, mutta emmä kyllä paljoa mitään löytänyt. Ihmeellisen haljuja värejä ja hölmön mallisia vaatteita. Lisäksi tänään oli sellainen päivä, että kaikki näytti hölmöltä päällä. Päivä, jolloin olisi vain parempi olla katsomatta peiliin ollenkaan. Sellaisia vaan välillä on. Shoppailun kannalta ihan hyvä, säästyy rahaa. Itsetunnon kannalta ehkä ei..
Mietin taas tänään, jos menisi jonnekkin matkalle. Heinä-elokuun vaihteessa, innostunut matkaseura saa ilmottautua! Myös aikakoneen rakentamisesta oli puhetta, jos loman ja mahollisen matkan saavuttaisi nopeammin.. Toki kohde ja seura olisi hyvä olla valmiina ennen sitä aikakonetta.
Töiden jälkeen kävin vähän kaupoilla. Oikein ajatuksen kanssa, mutta emmä kyllä paljoa mitään löytänyt. Ihmeellisen haljuja värejä ja hölmön mallisia vaatteita. Lisäksi tänään oli sellainen päivä, että kaikki näytti hölmöltä päällä. Päivä, jolloin olisi vain parempi olla katsomatta peiliin ollenkaan. Sellaisia vaan välillä on. Shoppailun kannalta ihan hyvä, säästyy rahaa. Itsetunnon kannalta ehkä ei..
Mietin taas tänään, jos menisi jonnekkin matkalle. Heinä-elokuun vaihteessa, innostunut matkaseura saa ilmottautua! Myös aikakoneen rakentamisesta oli puhetta, jos loman ja mahollisen matkan saavuttaisi nopeammin.. Toki kohde ja seura olisi hyvä olla valmiina ennen sitä aikakonetta.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Herkkuja ja herkkua seuraa
Tänään olen ollut supertoiminnallinen. Polkenut yhteensä päivän aikana n. 42km (saattaa olla pientä heittoa, en ole tarkistanut matkaa. Mutta jos matka heittää, niin en ainakaan vähempää ole polkenut). Radiosta saa paljon enemmän boostia polkemiseen kuin ipodista.. Onkohan mun ipodin musiikki liian melankolista? Munkan mäkikin meni humps vaan.
Kotimatkaksi sain matkaseuraa, mikä oli piristävää verrattuna yksin puurtamiseen. Nautin yksin polkemisesta, mutta hyvä seura on aina hyvä seura.
Töissä kuulin, etten voi mennä isojen puolelle, koska mulla on masumakkarat. Että näin tänään..
Päivän ohjelmistossa oli tavata se ihana nainen, joka on viimeisen kuukauen viettänyt kaikkialla. Oli ihanaa nähä ja kuulla kaikkia kivoja juttuja ja jakaa kaikkea, mitä on tapahtunut. Iski vähän matkakuume. (Jota ei onneksi ole ollut....) Käveltiin keskustasta Kaivariin. Kävin matkalla ostamassa SIS. Deli + Cafesta salaatin ja olipas muuten hyvää. Vähän luksusta arkeen. Istuttiin nurtsilla pitkään ja sitten siirryttiin jätskikiskan kautta muurille istumaan ja kattelemaan ohi kulkevia ihmisiä. Siihen rantaan, lähelle mutkaa.
Kiitos seurasta ihana, nähään pian taas <3. (Siellä keikalla sitten viimeistään)
Kotimatkaksi sain matkaseuraa, mikä oli piristävää verrattuna yksin puurtamiseen. Nautin yksin polkemisesta, mutta hyvä seura on aina hyvä seura.
Töissä kuulin, etten voi mennä isojen puolelle, koska mulla on masumakkarat. Että näin tänään..
Päivän ohjelmistossa oli tavata se ihana nainen, joka on viimeisen kuukauen viettänyt kaikkialla. Oli ihanaa nähä ja kuulla kaikkia kivoja juttuja ja jakaa kaikkea, mitä on tapahtunut. Iski vähän matkakuume. (Jota ei onneksi ole ollut....) Käveltiin keskustasta Kaivariin. Kävin matkalla ostamassa SIS. Deli + Cafesta salaatin ja olipas muuten hyvää. Vähän luksusta arkeen. Istuttiin nurtsilla pitkään ja sitten siirryttiin jätskikiskan kautta muurille istumaan ja kattelemaan ohi kulkevia ihmisiä. Siihen rantaan, lähelle mutkaa.
Kiitos seurasta ihana, nähään pian taas <3. (Siellä keikalla sitten viimeistään)
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Palasia viikonlopusta
Perjantaina oli poikkeuksellinen työpäivä. Tein oikeestaan kaikkea, mitä voi tehdä. Yleensä yhessä paikassa ollaan koko päivä, mutta ei nyt. Päivän jälkeen tuntui kuin ei olisi töissä ollutkaan..
Töistä lähin suoraan kohti juna-asemaa suuntana ensin mummia tapaamaan ja sitten äitin luokse. Junamatka sujui nopeasti, kun luki pääsykokeisiin. Kouvolassa käytiin mummin kanssa syömässä.
 |
Mummolasta tarttui iso kasa tavaraa äitille vietäväksi. Sillä on joku ihmeellinen istutusvillitys ja ruukut loppuu kesken koko ajan. Kohta loppuu myös tila, jos tätä menoa meinaa pitkäänkin jatkaa..
Lauantaiaamuna luin pitkän pätkän ja sitten lähin kylälle kauppaan. Äitillä on sellanen vanha mummopyörä mallia Ryhti suoraksi. Hymyilytti koko matkan, kun se on jotenkin vähän suloinen. Siis se pyörä. Siinä on myös sellainen vähän rämisevä metallikori eessä. Ruuaksi kokkailin tortilloita.
Myöhemmin yritin vielä lukea, mutta koira oli toista mieltä.. No, jo tästä saunaan joutaakin.
Sunnuntaina menin viereisen kentän katsomoon pääsykoekirjoineni. Äiti alkoi sisällä siivoamaan, niin eihän siellä mitään lukea voinut. Ilma oli kyllä lukemiseen(kin) ihana!
Lukua täytyi hieman tauottaa, hullukshan sitä muuten tulee (jos ei ole jo)...
Kranssin idea on meille kulkeutunut Painonvartijoista äitin tuttavan kautta kauan kauan sitten. Sitä on sittemmin vähän sovellettu eikä se enää ehkä täyttäisi painonvartioiden kriteerejä.. Mutta hyvää se on. Ja helppo tehdä, joskin kypsymisaika on pitkä.
Kranssiin laitetaan kesäkurpitsa, tomaatteja (kannattaa varata reilusti, niitähän voi käyttää muuhunkin) ja sipuli. Kaikki pilkotaan siivuiksi ja asetellaan uunivuokaan vuorotellen.
Lisäksi tällä kertaa (aika usein muutenkin) laitoin keskelle pilkottuja herkkusieniä ja fetajuustoa. Keskelle voi laittaa maun mukaan jotain muutakin.
Pinnalle öljyä ja pippuria. Muita mausteita voi laittaa oman maun mukaan, mutta tämä yleensä riittää. Tänään laitettiin tarjoiluvaiheessa äitin istutuksista tuoretta basilikaa ja ranskalaista rakuunaa.
Kun uunivuoka on täytetty, peitetään se foliolla ja laitetaan uuniin 200C n. tunniksi.
Ja kyllä on hyvää! Tarjoillaan vaalean leivän, yleensä patongin, kanssa (myös siemenleipä sopi hyvin!)
Viikonloppu oli mukavan rento. Olen tyytyväinen lukemiseeni, vaikka yks äiti, yks tekstailu ja pari koiraa vähän häiritsikin 100% keskittymistä. Mutta toisaalta, ehkä jaksaa paremmin lukea, kun ei ole nenä kiinni kirjassa ihan koko ajan vaan pitää parin minuutin juttelutaukoja välillä. Ainakin tälläseen tulokseen mä oon tässä tullut. Jos liikaa keskittyy, niin jaksaminen loppuu nopeammin. Eikä tauot veny, kun niitä pitää tasaseen vähän. Kello on taas sata, jopas asiaa tuli paljon. Nyt unille, jaksaa huomenna pyöräillä (ja tehä töitä)!
Huomenna nään sitä ihanaa, reilaamassa ollutta ystävää! Sitä odotellessa <3.